Valkoiset

Valkoiset on nimitys Suomen sisällisodan toiselle osapuolelle. Toista puolta kutsutaan punaisiksiaa. Valkoisten puolella taisteli poliittista oikeisto, kaupunkien porvaristoa, maanomistajia ja tehtaanomistajia sekä myös vähemmässä määrin työläisiä ja torppareita. Maaseudun tilalliset muodostivat varsinaisen kansanarmeijan valtaosan.

Valkoisen armeijan ylipäällikkönä oli ratsuvänkenraali Gustaf Mannerheim. Valkoinen armeija muodostui suojeluskunnista, värvätyistä joukoista sekä asevevollisista joukoista. Merkittävän osan valkoisen armeijan johtamisosaamista muodosti Saksassa koulutetut vapaaehtoiset, jääkärit.

Valkoiset saivat merkittävää tukea saksalaisilta joukoilta, joiden käyttöä mm. Mannerheim ja Maalaisliiton Alkio vastustivat.

Valkoisten lentotoiminta

Valkoisten lentotoiminta sai alkunsa ruotsalaisista lahjoituskoneista ja venäläisiltä jääneistä koneista. Valkoisella puolella oli enimmäkseen ruotsalaisia ja venäläisiä lentäjiä. Toiminta oli hajanaista tiedustelua, kunnes Saksan asevoimat toivat omat lentokoneensa, mutta niidenkin käyttö oli sodan kulun kannalta merkityksetöntä. Sodan aikana ainoa jääkärilentäjä B.Mårtenson ryhtyi hankkimaan kalustoa tuleville Suomen ilmavoimille Saksasta.

Valkoinen terrori

Sodan loppuvaiheessa ja sen päätyttyä valkoisten voittoon maassa alkoi laaja punaisten ja punaisiksi epäiltyjen joukkoteloittaminen (Valkoinen terrorissa) ja kokoaminen vankileireille, joista eräs pahamaineisimmista sijaitsi Suomenlinna. Yhteensä vankileireillä oli yli 80 000 vankiaEepos,Suomen historian käsikirja sivut 318-319. Ihmisiä pidettiin jopa vuosia leireillä epäinhimillisissä oloissa, joissa tauteihin, nälkään ja teloituksiin kuoli yli 10 000 vankiaEepos,Suomen historian käsikirja sivut 318-319. Leirit ja teloitukset saivat osakseen merkittäviä kansainvälisiä protesteja - mm. Yhdysvallat ja Iso Britanniaten pitivät niitä sodankäynnin sääntöjen ja Geneven sopimus vastaisina - ja ne hidastivat Suomen itsenäisyyden tunnustamista. Valkoisen terrorin pahimpana ilmentymänä voidaan mainita Jämsä, jossa valkoiset kartanonomistajan Hjalmar Saaren eli 'Saaren Jallun' sekä sotapoliisien Johannes Fromin eli 'Rummin Jussin' ja rakennusmestari Veikko Sippolan johdolla surmasivat kymmeniä punaisina pitämiään henkilöitä.

Yhteensä Valkoiseen terroriin ja vankileirien epäinhimillisiin oloihin menehtyi yli 20 000 punaista. Vankileirien lisäksi kymmenet tuhannet punaiset tai epäillyt punaiset (heidän joukossaan oli yli 4000 naista) tuomittiin sodan loputtua valtiorikosoikeudenkäynneissä. Yleensä vankeutta tuli 2-3 vuotta ja kansalaisluottamus menetettiin muutamiksi vuosiksi. Tämä tarkoitti sitä, että tuomittu menetti äänioikeutensa ja kelpoisuutensa todistaa tuomioistuimessa ja että työnsaanti oli hyvin vaikeaa. Suurin osa vankeustuomioista oli ehdollisia.Eepos, Suomen historian käsikirja, Sisällissodan terroriteot - kansallinen trauma.

Tapahtumat sodan jälkeen

Valtaa Suomessa piti porvarillinen senaatti ja ns. tynkäeduskunta, josta puuttuivat työväenpuolueiden edustajat. Tynkäeduskunta sääti lain, jolla Suomesta tehtiin Suomen kuningaskunta, joka jäi kuitenkin lyhytikäiseksi kuninkaaksi valituksi tulleen Hessenin prinssi Friedrich Karlin kotimaan Saksan hävittyä I maailmansodan. Tämän jälkeen seurasivat vuoden 1919 eduskuntavaalitinin, joissa valittu eduskunta sääti maalle tasavaltaisen hallitusmuodon. Suurin osa punaisista armahdettiin joukkoarmahduksissa. Presidentti K. J. Ståhlberg johdolla Suomi alkoi kehittää vakaata, perustuslaillista poliittista elämää.

Lähteet

• Eepos, Suomen historian käsikirja, Torsten Edgren, Merja Manninen ja Jari Ukkonen, WSOY, ISBN 951-0-27651-0