Vallankaappaus

Vallankaappaus tarkoittaa valtion johdon syrjäyttämistä äkillisellä, yleensä sotilaallisella, operaatiolla. Usein tärkeimmät hallintorakennukset miehitetään, joukkotiedotusvälineistä tärkeimmät otetaan haltuun ja valtiojohto pidätetään tai ajetaan maanpakoon. Tämän jälkeen maan johtoon nimitetään kaappauksen johtajat. Usein kaappauksen järjestäjänä on (sotilas)juntta. Joskus pidetään näennäiset vaalit, joissa kaappauksen johtaja valitaan esimerkiksi presidentiksi, mutta usein kaappaajat ovat luopuneet vallasta akuutin kriisin oltua ohi.

Vallankaappauksen edellytyksenä on asevoimien enemmistön ja väestön pysyminen passiivisena sekä joidenkin sotilasosastojen tuki. Usein hallitukselle uskolliset ja kapinalliset sotilasosastot ottavat yhteen. Monissa kehitysmaissa vallankaappaukset ovat yleisiä, lähinnä heikon demokraattisen perinteen takia. Kuvaava esimerkki epäonnistuneesta vallankaappauksesta on Neuvostoliiton vuoden 1991 vallankaappausyritys, jossa suurin osa väestöstä ja asevoimista kieltäytyi tottelemasta kaappajia ja nousi vastarintaan, ja kaappaus kuivui kasaan parissa päivässä.

Johtajia, jotka ovat nousseet valtaan vallankaappauksella

• Muammar Gaddafi, Libya (1969–)
• Augusto Pinochet, Chile (1973–1990)
• Jorge Videla, Argentiina (1976–1981)
• France-Albert René, Seychellit (1977–2004)
• Teodoro Obiang Nguema Mbasogo, Päiväntasaajan Guinea (1979–)
• Lansana Conté, Guinea (1984–)
• Blaise Compaoré, Burkina Faso (1987–)
• Zine El Abidine Ben Ali, Tunisia (1987–)
• Than Shwe, Myanmar (1988–)
• Omar Hasan Ahmad al-Bashir, Sudan (1989–)
• Yahya Jammeh, Gambia (1994–)
• Pervez Musharraf, Pakistan (1999–)
• François Bozizé, Keski-Afrikan tasavalta (2003–)
• Ely Ould Mohamed Vall, Mauritania (2005–2007)
• Sonthi Boonyaratkalin, Thaimaa, (2006–)
• Frank Bainimarama, Fidži (2006–)