Äther (Physik)
Éther (physique)
Eter (fysik)
Aristoteelisessa todellisuuskäsityksessä maailmaneetteri oli viides elementti maan, ilman, tulen ja veden lisäksi. Taivaankappaleet koostuivat Aristoteleen eetteristä ja sitä oli vain kuunylisessä avaruudessa. 1700- ja 1800-luvulla eetterillä tarkoitettiin yleisesti oletettua ainetta, jonka arveltiin täyttävän avaruuden ja toimivan valon ja muun sähkömagneettisen säteilyn väliaineena, sekä gravitaatiovuorovaikutuksen välittäjänä. Tästä on peräisin muun muassa sanonta eetteriin 'radiolähetyksenä'. Newton piti eetteriä painovoiman välittäjänä. René Descartes laajensi käsitettä eetteri tarkoittamaan kaikkeuden täyttämää väliainetta, joka paitsi synnytti aaltoilmiöt, loi myös aineen pyörteilyllään.
Valoeetteri (Luminiferous aether) oli oletus kaikkeuden täyttäväksi sähkömagneettisen säteilyn väliaineeksi. Nimityksen antoi James Clerk Maxwell, joka aikalaistensa tavoin oli sitä mieltä, että valon eteneminen vaatii väliaineen. Eetterihypoteesi todettiin kuitenkin jo 1800-luvun lopulla mahdottomaksi sovittaa Michelson-Morleyn kokeen kaltaisiin tutkimuksiin. Lisäksi näytti, että se vaatisi absoluuttisen viitekehyksen, jossa yhtälöt pätisivät, sillä epätyydyttävällä ehdolla että yhtälöt ovat eri muodossa liikkuvalle havaitsijalle. Nämä vaikeudet innoittivat Albert Einsteinia muodostamaan erityisen suhteellisuusteorian, ja siinä prosessissa Einstein hylkäsi vaatimuksen valoeetterille.
Myös viime aikoina on esitetty erilaisia eetterihypoteeseja, mutta niitä pidetään yleisesti näennäistieteenä. Näissä alkuperäistä eetterihypoteesia on kehitetty edelleen, joskin pohjalla on edelleen vanha ajatus mekanistisesta kimmoisasta värähtelevästä aineksesta tai taustarakenteesta, joka sekä synnyttää aalto- ja hiukkasilmiöt että siirtää ne. Tällaisia teorioita ovat Kauko Niemisen eetteripyörreteoria sekä Pekka Virtasen D-teoria.
Katso myös
