Vanhoillislestadiolaisuuden kritiikki

Eksklusiivinen seurakuntaoppi

Vanhoillislestadiolaisuudessa uskotaan, että Jumalan valtakunta on kulkenut läpi aikojen ja kansojen tarjoten kullekin kansalle vuorollaan etsikonajannn. Palestiina maaperältä elävä usko siirtyi hellenististen ja latinalaisten maiden kautta Saksaan, missä sai erityisen siunauksen Lutherin työn vaikutuksesta. Valtakunta säilyi edelleen saksalaisessa pietismissä ja liikkui edelleen kohti pohjoista, kunnes se Ruotsissa lukijaisuudennn välityksellä saavutti Lapin Maria ja Laestadiuksen. Näin pohjoiskalottialue saa viimeisinä aikoina pitää keskuudessaan Jumalan valtakuntaa. Niin ikään lestadiolaisuudessa uskotaan, että 'Pyhä Henki toimittaa virkaansa puhuvana ja vanhurskauttavana ainoastaan Jumalan seurakunnassa Pyhän Hengen saaneiden ihmisten julistaman evankeliumin sovintosaarnan kautta'.Hulkko 1965, s. 39 Samalla alueella ei heidän mukaansa voi olla kahta Kristuksen laumaa.Sirkku Kinnunen: Valkeus pimeydessä paistaa, s. 119

Edellä kuvattua oppia jatkuvuudesta on Miikka Ruokasen mukaan perusteltu lestadiolaisuudessa mm. Sakarjan profetialla:

Tutkija Miikka Ruokasen mukaan raamatunkohta ei ole eksegeettisesti ongelmaton, koska 'Hengen vaikuttaminen' voidaan alkukielestä kääntää myös Jumalan vihan tyydyttämiseksi eli kostoksi pohjoiselle viholliselle.s.31

Ruokasen mukaan vanhoillislestadiolaisten vanhurskauttamisnäkemyksessä Hengen kategoria ja uskonyhteisö nousevat tärkeämmiksi kuin itse evankeliumin sana ja sen välittämä Kristus. Armo sidotaan SRK-laiseen Jumalan lasten joukkoon. Hänen mukaansa tällainen näkemys on teologisesti selkeä lahkon tunnusmerkki.s.31

Kuuliaisuus

Vanhoillislestadiolaiset saarnamiehet korostavat täydellistä kuuliaisuutta 'seurakuntaäidille'. Seurakunnalla, jolla he kriitikoiden mukaan tarkoittavat käytännössä rauhanyhdistystä, on valta sitoa tottelematon pidättämällä tältä anteeksiantamus.↑ Miikka Ruokanen: 'Jumalan valtakunnalla on selkeät rajat ja korkea muuri'. Helsingin Sanomat, 1980, nro 93, s. 2. Tutkija Aini Linjakummun mukaan synnistä ei ole olemassa ehdotonta totuutta, minkä seurauksena toisten uskovaisten syntisyys on muiden uskovien tulkinnan varassa. Linjakummun mukaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtajat ovat käytännössä yhteisön puhtauden ja opin ylimpiä vartijoita. Hierarkian kautta puhdasoppisuus laskeutuu myös liikkeen alimmille tasoille.

Lauri Pietilän mukaan 1970 luvulla SRK on määritellyt 'Jumalan valtakunnan hallituksena' 'seurakunnan nimissä' mikä on syntiä. Pietilä kertoo saarnaaja Heikki Saaren todenneen 1975 eräässä johtokunnan kokouksessa: 'Tämä on Jumalan valtakunnan hallitus, jonka päätöksistä ei voi mihinkään vedota.' SRK:n johdon päättämiä syntitietoja on Pietilän mukaan ollut Päivämiehessä paljonkin. Pietilän mukaan SRK:n johtajistoa on pidetty Jumalan valtakunnan hallituksena, jonka päätöksien noudattaminen on autuuden ehto ja päätöksistä ei voi valittaa. Myös muu opetuksen arvosteleminen on hänen mukaansa tuomittu synniksi. Jos arvostelusta ei tee parannusta joutuu erotetuksi ja samalla tuomituksi pakanaksi. Pietilän mukaan uudet 'seurakunnan päätökset' jotka olivat autuuden ehtona hyväksyttiin SRK:n vuosikokouksissa.

Kuusamon kirkkoherra Raimo Karvosen mukaan vanhoillislestadiolainen herätysliike voi tuoda ahdistuneelle ihmiselle todellisen ja täydellisen helpotuksen, koska sillä on kaikki valta armahtaa syntejä. Samalla ihminen kuitenkin alistuu lestadiolaisten auktoriteettiin. Hänen helpotuksensa hinta on se, että hän alistuu liikkeen tuomiovaltaan.

Hoitokokoukset

Hoitokokous on vanhoillislestadiolaisuuden sisäinen, niin sanottua sielunhoidollista kokousta tarkoittava käsite.SRK:n vuosikirja 1986, ISBN 951-9422-74-9, Kristuksen kirkkolaki ja sielunhoito, sivut 45-60 1970-luvun yleisistä hoitokokouksista käytetään myös termiä henkien taistelu ja sanalla hoitokokous voidaan yhteisön piirissä toisinaan tarkoittaa henkien taistelun lisäksi myös muita sielunhoidollisiaaa tilanteita. 1970-luvun kriisi herätti paljon huomiota mediassa. Lehtien mielipidekirjoituksissa kokouksista käytettiin mm. termejä selvityskokous, uskonterrori, terrori, henkinen väkivalta, lestadiolaiskuri ja ryhmäkuri.Jorma Kurvinen: Raportti lestadiolaisuudesta, s.136 ISBN 951-621-265-4 31.12.1979 SRK:n johdon antaman neuvon mukaan hoitoon kutsujina toimivat rauhanyhdistysten johtokunnat.Pyysiäinen, Ilkka: Synti; ajatuksin sanoin ja töin (2006), s.99-112, ISBN 951-0-30141-8 Hoitokokousmenettelyn taustalla oli näkemys, että veljen vartijana toimiminen on kristityn velvollisuus ja rikkoneen hoitamisessa tuli noudattaa Kristuksen kirkkolaki. Olli Lohen mukaan yleiset hoitokokoukset liittyivät 1970-luvun kriisiin ja ne päättyivät syksyllä 1979.s.135 Hannu Karpon mukaan yöllisiä kokouksia pidettiin kuitenkin vielä 1980-luvullakin.Hannu Karpo, Syntisin silmin

, 1980

Historia

Voitto Savelan mukaan hoitokokoukset käynnistyivät eräissä rauhanyhdistyksissä jo 1960-luvun loppupuolella ja lisääntyivät 1970-luvun taitteessa. 1970-luvulla ne kulkivat laajoina aaltoina läpi koko vanhoillislestadiolaisuuden. ,'Hoitokokoukset' kulkivat Erkki Reinikaisen mukaan vuosikymmenen ajan laajoina aaltoina läpi koko kristillisyyden. Kriisin taustalla oli vanhoillislestadiolaisuuden sekä yhteiskunnan maallistumisen ja sen mukanaan tuomien ilmiöiden välille syntynyt ristiriita.SRK:n vuosikirja 1989, 1970-luvun tapahtumien tarkastelua, sivut 49-50

Erkki Reinikaisen mukaan 70-luvun hoitokokouksista on eriteltävissä neljä erityispiirrettä:

1. Rauhanyhdistysten johtokunnista muodostui jonkinlaisia Jumalan huoneen hallituksia, joiden tehtäväksi sysättiin ja jonka täytyi ottaa hoidettavakseen sielunhoidollisia ratkaisuja.
2. Julkirippi eli syntien tunnustaminen seurakunnan edessä korostui suhteettomasti
3. Joissakin keskustelutilaisuuksissa erilaisten henkien asema syntien aiheuttajana korostui niin vahvasti, että yksittäiset synnit katsottiin aina olevan jonkin hengen aiheuttamia.
4. Esiintyi pyrkimystä sysätä kilvoittelusta vastuu uskonyhteisölle, joka ilmeni siten, että vaadittiin parannusta, koska 'seurakunta sairasti' ja 'väärästä hengestä' tehtiin parannusta koska muutkin niin tekivät.

1980-luvulle tultaessa hoitokokoukset vähenivät.

Arvostelu

1980 Vanhoillislestadiolaisuutta tutkineen Miikka Ruokasen mukaan SRK käytti hoitokokouksissa evankeliumia mielivallan välineenä ja avuttomia ihmisiä on kiristetty suljetuissa kokouksissa. Hänen mukaansa SRK antoi vääristellyn kuvan asioiden tilasta.

Televisiokysymys

Vanhoillislestadiolaisuudessa television omistamiseen suhtaudutaan kielteisesti.Miettinen, Anssi: Ja täyttäkää maa, Kuukausiliite elokuu 2006, s. 57 Kielteistä kantaa perustellaan sillä, että ohjelmatarjonta on kristillisten perusarvojen vastaista, koska sisältää liikaa seksismiä ja väkivaltaa. http://lestadiolaisuus.info/kirkko/ SRK:n johto käyttää televisiokysymyksen yhteydessä termiä TV-päätös, jolla viitataan SRK:n vuosikokousten televiosiota koskeviin kannanottoihin.Rusama Heikki:Vetoomus TV-kiellon purkamiseksi, Kotimaa 19. 4. 2007 s. 5 Liikkeen ulkopuolisissa julkaisuissa on käytetty myös termejä televisiokielto tai TV-kielto.Rusama Heikki:Vetoomus TV-kiellon purkamiseksi, Kotimaa 19. 4. 2007 s. 5http://lestadiolaisuus.info/kulttuuri/Pyysiäinen,

Ilkka: Synti; ajatuksin sanoin ja töin, s. 111, ISBN 951-0-30141-8 Suhtauminen televisioon on herättänyt julkisuuden mielenkiintoa.http://www.yle.fi/d-projekti/arkisto/paasarja/97ainoa.html

TV-päätöksen historia

Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen vuosikokous antoi vuonna 1963 televisiosta periaatteellisen kannanilmaisun, jonka mukaan televisio ei sovi kristittyyn kotiin. Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat velvoitettiin hoitamaan jäseniään tässä asiassa.SRK:n vuosikokouspöytäkirja 3.7.1963: 'Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineiden liiketoimia. --Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniään tässäkin asiassa.' s.110 Tutkija Mauri Kinnusen mukaan arvostettu kirkkoherra Kullervo Hulkko oli tuolloin puuskahtanut: 'Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin.' Kinnunen, Mauri: Tämä vuosituhat haastaa lestadiolaisuuden, Kaleva 1.10.2006, Tuo päätös sai aikoinaan muun muassa liikkeen arvostaman ja monissa tehtävissä käyttämän kirkkoherra Kullervo Hulkon puuskahtamaan: ”Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin.” Vanhoillislestadiolaisuutta paljon arvostelleen Lauri Pietilän mukaan on verrattain yleisesti tiedossa, ettei TV-päätös ollut läheskään yksimielinen.s.135

Arvostelua

Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan monet niistäkin liikkeen ulkopuolisista, jotka kritisoivat television turmelevaa vaikutusta pitävät kieltoa ahdasmielisenä. Vieroksuntaa herättävät kiellon jumalallinen perustelu ja asian nimittäminen synniksi.Pyysiäinen, Ilkka: Synti; ajatuksin sanoin ja töin, s. 111, ISBN 951-0-30141-8

Suhtautuminen syntyvyyden säännöstelyyn

Ehkäisy nousi vanhoillislestadiolaisuudessa keskustelun aiheeksi vuoden 1967 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa.Palola 2006, s. 119 Suomen evankelis-luterilainen kirkko omaksui myönteisen kannan ehkäisyvälineiden käyttöön vuonna 1952.Maarit Hytönen, Kirkko ja nykyajan eettiset kysymykset, 2003, ISBN 951-625-893-X, sivu 212 Kristityt pitivät ehkäisyä yleisesti syntinä 1900-luvun alkuun saakka.Provan, Charles D. The Bible and Birth Control. Zimmer Printing, Monongahela, 1989. ISBN 99917-998-3-4 Vanhoillislestadiolaisille muodostui vuonna 1967 selkeä kanta, jonka mukaan he pitäytyvät Raamattuun ja että 'lapsirajoitus on syntiä kaikissa muodoissaan'.Palola 2006, s. 119 Vanhoillislestadiolaisten mukaan Jumala on elämän ja kuoleman Herra ja elämän luominen on hänen käsissään.Oikea ja väärä, s. 18-23 Ihminen ei saa estää Jumalan luomistyötä. Aborttia pidetään murhan syntinä.Oikea ja väärä, s. 18-23 Myös ehkäisyä on pidetty murhana.

Vanhoillislestadiolaisten perheet ovat usein suuria, koska lapsiluvun uskotaan olevan Jumalan tiedossa ja hänen säätämänsä. Lapsia pidetään Raamatun mukaisesti Jumalan lahjoina, joita saadaan eikä hankita. Nykyään muualla yhteiskunnassa suurta lapsilukua pidetään usein outona, ja tämä opetus nouseekin usein korostetusti esille, esimerkiksi tiedotusvälineissä.

Terveille naisille runsaskaan lapsenteko ei ole fyysisesti vaarallista, mutta joidenkin sairauksien, kuten reuman ja diabeteksentata, hoitaminen raskauden aikana on vaikeaa. 1970-luvun lopulla on uutisissa raportoitu tapauksista, joissa lääkäri on ehdottanut naisille sterilisaatio huonon terveyden vuoksi, mutta rauhanyhdistys ei ole antaneet tähän lupaa, jolloin raskaaksi tullut äiti on kuollut.Pyysiäinen, Ilkka: Synti; ajatuksin sanoin ja töin, s. 105, ISBN 951-0-30141-8, Lääkärit tiesivät myös tapauksia, joissa toistakymmentä lasta synnyttäneille naisille oli ehdotettu sterilisaatiota huonon terveyden vuoksi. Rauhanyhdistyksen miehet eivät antaneet lupaa, ja jälleen kerran raskaaksi tullut nainen kuoli.(Helsingin Sanomat 11.11.1979 Päivi Alasuutarin mukaan liikkeen piirissä kuolee edelleen naisia, koska heidän terveytensä ei kestä jatkuavia raskauksia ja synnytyksiä.

Päivämies

Vanhoillislestadiolaisten ehkäisynäkemystä tutkineen Päivi Alasuutarin mukaan Päivämiehen tehtäväksi on määritelty 'oikean uskon' sanoman levittäminen, eikä se ole mikään jäsenistön aatteiden vapaa markkinapaikka. Liikkeen sisäisiä ideologisia taisteluita ei käydä lehden palstoilla.s.5

Päivi Alasuutarin mukaan vuosikokouksissa ja puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksissa käyttettyjä puheenvuoroja referoidaan vain vähän. Joskus näistä tilaisuukksista tehdyistä jutuista saa vihjeitä siitä, että keskusteluissa on esitetty muitakin näkemyksiä kuin niitä, jotka pääsevät Päivämiehen palstoille asti.s.5

Päivämiehessä käytetty kieli

Päivämiehessä käytetyssä kielessä on voimakkaita kielikuvia. Lehdessä käytetyt termit pureutuvat usein Raamatun kertomuksiin tai lestadiolaiseen perinteeseen. Kielenkäyttöön vaikuttaa sekin, että vanhoillislestadiolaisilla on käytössä vuoden 1776 raamatunkäännös. Lestadiolaisuuteen kasvaneelle tietyt ilmaisut ovat tuttuja saarnoista, mutta ulkopuoliselle ne ovat vaikeasti avautuvia.s.6

Esimerkkejä terminologiasta käännettynä lähemmäksi yleiskieltä Päivi Alasuutarin mukaan:

astia – ihmisen sielu
julkinen synti – julkisesti tehty julkisesti nähtävissä oleva synti
julkinen parannus – synnin tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen seurakunnan läsnäollessa
korjaaminen – uskovaisen oikaiseminen vääristä ajatuksista tai teoista
kulttuurioptimismi – näkemys, että kulttuuri kehittyy koko ajan paremmaksis.6

Poliittinen toiminta

Lauri Pietilän mukaan SRK:n uskovaisia on kehotettu äänestämään 'omia Pyhän Hengen asettamia ehdokkaita' omaan tuntoon vedoten. Hänen mukaansa Suomen Keskustapuolue on pyrkinyt saamaan vanhoillislestadiolaisuudessa monopoliaseman. Hänen mukaansa myös Kokoomuksen kieltämistä oli suunniteltu, mutta se jäi lopulta pois Reisjärven suviseuroissa 1968 pidetystä alustuksesta, jossa mainittiin kiellettyjä puolueita.

Sensuuri

Uskontososiologian dosentti Jouko Sihvon mukaan vanhoillislestadiolaisuuden sisäistä kapinointia on sensuroitu tarkasti Päivämies-lehdestä ja siitä löytyy paremmin tietoa muista lähteistä.LAUSUNTO tutkielmasta Tytti Isohookana-Asunmaan mukaan SRK ei esimerkiksi antanut elokuvatuottaja Eeli Aallon tehdä lestadiolaisuutta käsittelevää dokumenttia. Tutkija Miikka Ruokasen mukaan SRK:n pääsihteeri Einari Lepistö ei antanut tutkimuskäyttöön alle 10 vuotta vanhaa pöytäkirjamateriaalia, kun hän tutki lestadiolaisuutta 1970-luvun lopulla. Lauri Pietilän mukaan Myös TV2:n toimittaja Vesa Toijosen ohjelma Raportti lestadiolaisuudesta peruttiin SRK:n pyynnöstä.http://koti.mbnet.fi/vltietoa/sensuroitu_ohjelma.html

Synnit

Miikka Ruokasen mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa on ollut syntiä muun muassa liikkeen ulkopuolisten eli niin sanottujen uskottomien tervehtiminen Jumalan terve-tervehdyksellä, uskottomien vanhusten kanssa retkeily, autojen korjaaminen seurojen aikana, epäuskoisten tuomitsemattomuus helvettiin tervehdittäessä, ei-lestadiolaisen puolison ottaminen, pariskunnan yhdessä yöpyminen ennen avioliittoa, televisio, myös television käyttö opetusvälineenä, elokuvaesitykset, tanssi, konsertit, oopperamusiikki, laulu- ja soittokonserttien pitäminen, kirkkomusiikki ja kirkkomusiikkikonsetit, pitkä tukka miehillä, parta, urheilukilpailujen katseleminen ja niihin osallistuminen, kyntönäytöksien katseleminen, kaikki alkoholiin liittyvä, väärään puolueeseen kuuluminen, kirkossa käyminen ja syntyvyyden säännöstely. Hänen mukaansa säveltäminen on sallittu, mutta omaan sävellyskonserttiin ei saanut mennä ja uskovainen voi olla jäsen esimerkiksi martoissa, sotaveteraaneissa ja reserviupseereissa mutta ei voi ottaa vastaan luottamustehtäviä, koska niihin liittyy suurempi vaara joutua sopimattomiin tilanteisiin. s.115 'Hoidon yhteydessä kysytään: Miksi ototit 17 vuotta sitten epäuskoisen puolison -- Pitääkö paikkansa, että otit sterilisaation 23 vuotta sitten -- Oletko tunnustanut syntinä, että nukuit vaimosi kanssa teltassa kihloissa ollessasi 25 vuotta sitten? -- s.118 Kuvaus hempeyden hengestä Saarenkylässä: tervehditään uskotonta Jumalan terve, osallistutaan seurakunnan diakoniatoimintaan, toimitaan maaatalousyhdistyksessä, marttakerhossa ja metsästysseurassa. Jäsenmaksun maksaminen näihin yhdistyksiin on sopivaa, mutta ei muu toiminta -- s.120 Sinä Pauli olet seura-aikaan korjannut autoja -- ei seuroissa ole pakko käydä, mutta halu tulisi olla -- Seuraava syytös Paulia kohtaan on se, että hän on tervehtinyt uskottomia, eikä ole sanonut heille, että he menevät helvettiin Miikka Ruokasen mukaan asioita on synnillistetty seurakuntakurin nimissä 'Jumalan valtakunnan' päätöksillä. Joitakin asioita on pidetty syntinä yksistään sen vuoksi, että ne ovat vastoin 'valtakunnan päätöksiä'. Autuutta käytettiin pakotteena, jonka menettämisen uhalla 'seurakunnan päätöksiä' oli noudatettava.

Toimittaja Marjo Valtavaaran mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa on keskusteltu internetin keskustelupalstoilla ja pienissä piireissä kiivaasti elämäntapasäännöistä, joita sanotaan 'armoneuvoiksi'. Säännöt ovat virallisen opin mukaan vain neuvoja, mutta yksittäisillä liikkeen jäsenillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta kyseenalaistaa niitä. Eniten keskustelua on käyty televisiosta, ehkäisystä ja teatterista. Säännöt lujittuivat 1970-luvun hoitokokousten ja yhteisöstä erottamisten aikana. Monet liikkeen sisällä haluaisivat lisäselvitystä ajanjaksosta.

Vanhoillislestadiolaisten vastauksia arvosteluun

Yleensä lehdistössä esitettyyn arvosteluun ei ole vastattu.s.62 Välillä vanhoillislestadiolaiset ovat kuitenkin torjuneet toimintaansa kohdistetut syytökset. Esimerkiksi vuonna 1985 SRK:n silloinen puheenjohtaja Erkki Reinikainen kirjoitti Päivämies-lehteen laajan artikkelin Syytöksiä viime vuosikymmeninä, jossa hän kohta kohdalta torjuu syytökset mm. evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen vastaisesta opetuksesta, lestadiolaisäitien huonosta asemasta ja poliittisesta painostuksesta mm. Raamattuun ja Lutherin kirjoituksiin vedoten.Erkki Reinikainen: Syytöksiä viime vuosikymmeninä, Päivämies 15.5. 1985 Hän vakuutti, että

Uudempaan keskusteluun on vastannut muun muassa SRK:n nykyinen pääsihteeri Aimo Hautamäkille. Kotimaa 4.7.2006 antamassaan haastattelussa hän myönsi, että ”oli varmasti sellaisiakin kokouksia, että kaikki ei niissä mennyt oikein.” Hautamäen mukaan kyseessä ei kuitenkaan ollut SRK:n liikkeellepanema hoitokokousten järjestelmä. SRK:lta ei Hautamäen mukaan ole tulossa yleistä anteeksipyyntöä, koska ”ei joku toinen voi pyytää anteeksi toisen puolesta”.[1]

Kotimaa 4.7.2006, Jussi Rytkönen, Hoitokokouksista ei anteeksipyyntöä

Valkealan suviseuroissa vuonna 2007 haastateltujen vanhoillislestadiolaisten eläkkeellä olevan luokanopettajan Pekka Tervon ja Oulujoen seurakunnan kappalaisen Pertti Lahtisen mukaan television katselukieltoa ei ole olemassa mutta on todettu että ohjelma ei sovi uskovaiselle. Heidän mukaansa se ei ruoki uskonelämää vaan päinvastoin vanhaa osaa, jossa pahuus asuu.yleradio1 - Reportaasi suviseuroilta. 12.7.2007 klo 17:30

SRK:n entisen puheenjohtajan Matti Lääkön mukaan Vanhoillislestadiolaisuus ei ole lahko, vaan osa kansankirkon toimintaa.http://www.suviseurat.net/2007/ajankohtaista16-fi.html

Katso myös

Lestadiolaisuuteen liittyvät kiistat

Kirjallisuutta

Jorma Kurvinen, Raportti lestadiolaisuudesta, ISBN 951-621-265-4
Ilkka Pyysiäinen: Synti: ajatuksin, sanoin ja töin (2006)
Päivi Alasuutari: Kuuliaisuus koetuksella -Syntyvyydensäännöstelyn kielto vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä, Sosiologian pro gradu, Tampereen yliopisto 1992
Miikka Ruokanen: Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus : Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen opilliset korostukset 1977-1979, ISBN 951-693-073-5
Jani Alatalo: Kohti avoimuutta, Vanhoillislestadiolaisuuden käsittely julkisuudessa ja vanhoillislestadiolaisten suhtautuminen julkisuuteen 1976-1984, Historian ja etnografian Pro Gradu Jyväskylän yliopisto 2006