Vapauskäsityksiä
John Stuart Millin (1806-1873) mukaan yksilöllä pitää olla vapaus tehdä mitä haluaa, kunhan hän ei rajoita toisten vastaavaa vapautta. Valtiovallalla on oikeus rajoittaa yksilön vapautta silloin, kun tämä vahingoittaa toiminnallaan muita. (Milloin näin sitten katsotaan olevan, on tietysti tulkinnanvaraista ja poliittinen kannanotto.)
Karl Marx (1818-1883) kiinnitti huomiota siihen, että käytännössä toisilla on suuremmat vapaudet kuin toisilla. Hän kytki yksilönvapauden yhteiskunnalliseen vapauteen esittäen, että itse kunkin vapaa kehitys (henkilökohtaisen vapauden ja itsemääräämisen ihanne) on ymmärrettävä kaikkien vapaan kehityksen puitteissa ja että yhteiskunta pitäisi pyrkiä järjestämään tämän periaatteen mukaisesti. (Miten, on jälleen tulkinnanvaraista ja poliittinen kannanotto.)[Mill ja Marx eivät tokikaan ole ainoita tämän suuntaisia ajatuksia esittäneitä; he toimivat tässä tiivistyksessä kuvaavina esimerkkeinä siitä, millä tavoilla yksilönvapauden, yhteiskunnan ja politiikan suhdetta on ajateltu.]
Valistusfilosofit (1700-luku) esittivät, että ihmisen tavoite on vapautua käyttämällä järkeään, hallitsemalla luontoa ja taikauskoisia taipumuksiaan sekä järjestämällä yhteiskunta rationaalisesti keskinäisin sopimuksin. Immanuel Kant puhui järjen käsitteen tarkastelussaan mm. moraalisesta autonomiasta, jota kohti päästään, kun toimimme tavalla, jonka voisimme ajatella tulevan yleiseksi toimintaa ohjaavaksi laiksi (ns. kategorinen imperatiivi).
Romantiikassa (1700-luvun lopulta alkaen) taas korostettiin autenttisen vapauden näyttäytyvän yksilön (etenkin taiteilijan) itseilmaisussa ja ylevissä tunteissa.
Theodor W. Adornon (1903-1969) ja Max Horkheimerin (1895-1973) kritiikin mukaan valistuksen järkeisuskosta itsestään oli tullut mytologiaa, joka rajoittaa ihmisen vapautta: he kiinnittivät huomiota etenkin siihen, miten taloudellis-teknologinen rationaalisuus voi tehdä ihmisestä pelkän välineen (välineellistää hänet). He eivät kuitenkaan kehottaneet hylkäämään niin kutsuttua modernin - eli valistuksen ja myös romantiikan aikaansaamaa - projektia, vaan he lähinnä vaativat sen itsekritiikkiä.
1900-luvulla vapautumisen eli emansipaation esteenä alettiin nähdä entistä laajemmin myös sukupuoliset valtarakenteet.
Vapaus vieraasta vallasta
Vapaus merkitsee monille
kansallismielisesti tai imperialisminn ja
kolonialismi vastaisesti ajatteleville vapautta vieraiden kansojen harjoittamasta kontrollista ja sorrosta. Vapaus tässä merkityksessä toteutuu silloin, kun
kansa tai vastaava ryhmä saa oman
valtion tai muuten
itsenäisyyden. Tämänkaltaista vapautta on alettu tavoitella varsinkin
nationalististen aatteiden heräämisen myötä. Maailmassa on käyty ja käydään edelleen useita '
vapaussotia' ja 'vapaustaisteluita', joiden motiivina on ollut tämän kaltainen vapaus. Monien kansojen haaveet kansallisesta vapaudesta ovat täyttyneet imperialismin ja kolonialismin väistymisen jälkeen. Toisaalta on edelleen monia kansoja, jotka eivät katso olevansa vapaita, ennen kuin heidän kansansa saa oman valtion tai voittavat sortajiksi kokemansa.
Vapaustaistelija on myönteinen termi, jota lähinnä toimijan tavoitteiden kannattajat käyttävät. Vastustajat käyttävätkin usein muita termejä, kuten
terroristi, rikollinenllinen tai
kapina.
Tunnettujaa pääosin rauhanomaisiin keinoihin turvautuneita vapaustaistelijoita ovat olleet muun muassa Mahatma Gandhi ja Dalai Lama. Esimerkiksi Dalai Lama on sanonut olevansa vapaustaistelija, vaikka vastustaakin väkivaltaa. Nelson Mandela vastusti aluksi väkivaltaa, mutta muutti mieltään Sharpevillen verilöylyn jälkeen.
Vapaus oikeusvaltiossa
Demokraattiset oikeusvaltiot ovat poliittisia järjestyksiä, joissa vapaus pyritään takaamaan perus- eli kansalaisoikeuksien turvin useilla eri alueilla: vapaus orjuudesta ja pakkotyöstä, elinkeinovapaus, sopimusvapaus, liikkumisvapaus, sananvapaus, mielipiteenvapaus, uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus, järjestäytymisvapaus, kokoontumisvapaus, lehdistönvapaus, vapaus syrjinnästä esim. ihonvärin perusteella (rasismi) jne.
Negatiivinen ja positiivinen vapauskäsitys
Klassisen liberalismin teoriassa vapaus määrittyy vapautena halutun toiminnan esteestä. Tällöin vapaus on epistemologisessa mielessä negatiivista vapautta. Negatiivinen vapauskäsitys on sittemminkin filosofiassa ja niin ikään politiikassa korostanut sitä, että ulkoinen taho ei saa estää yksilön, ryhmän tai taloudellisen toimijan pyrkimyksiä. Politiikassa oikeistolaisemmat tahot tapaavat, eri tavoin, painottaa negatiivista vapauskäsitystä. Konservatiivit painottavat sitä etenkin taloudellisessa mielessä mutta tapaavat samalla vedota ns. perinteisiin arvoihin. Liberalistit puhuvat negatiivisesta vapaudesta monesti sekä taloudellisessa että arvoja koskevassa mielessä.
Filosofiassa jo Jean-Jacques Rousseau viittasi vapauden käsitteeseen toisella tapaa määritellen sitä myös positiivisesti: oikeutena johonkin, kuten koulutukseen, asuntoon ja ruokaan. Sittemmin politiikassa sosiaaliliberalistiset ja ennen muuta vasemmistolaisemmat tahot ovat painottaneet - enemmän tai vähemmän - näitä positiivisia vapauksia ja ajatelleet, että yhteiskunta ei toimi ilman, että valtio ainakin osin takaa ne. Vasemmistolaiset saattavat periaatteessa yhtyä liberalisteihin arvoja koskevassa vapaamielisyydessä, mutta näkevät pelkästään negatiivisen vapauskäsityksen painottamisen epähistoriallisena lähestymistapana ja taloudellisen vapauden suosimisena sosiaalisen ja kulttuurisen vapauden kustannuksella.
Marx ja vapaus
Karl Marxin mukaan kapitalismissa tuottaja ja kuluttaja eivät ole vapaita vaan tuotantovoimien kehityksen kulloinenkin vaihe pakottaa heitä tuottamaan ja kuluttamaan tietyllä tasolla, jolloin kaupalliset tuotteet ja yksityisomaisuus alkavat näyttäytyä sosiaalisia suhteita ja toisia yksilöitä tärkeämpinä (tavarafetisismi, vieraantuminen). Samalla tuotantotapa vahvistaa ihmisten taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta (luokkassajako). Marxismi vapauteen liittyykin ajatus tasa-arvosta vapauden edellytyksenä ja tavoite tuotantovälineiden yksityisomistuksen purkamisesta tai, niin kuin usein tulkitaan, yhteiskunnan siirtymisestä kohti suunnitelmataloutta kapitalistisen tai muun alkeellisempana pidetyn yhteiskuntamuodon kuten feodalisminn tai anarkia sijaan.
Marxin käsitys vapaudesta oli dialektinen, vastakohtia ylittävä: 'Ihmiset tekevät itse historiaansa, mutta he eivät tee sitä mielensä mukaan, he eivät tee sitä omavalintaisissa, vaan välittömästi olemassa olevissa, annetuissa ja perinnöksi jääneissä olosuhteissa.'[sit. Terry Eagleton 2000 (1997), Marx ja vapaus. Suom. Pentti Määttänen. Helsinki: Otava, s. 54.]
Marxilaista vapauden käsitettä kehitellyt filosofi Slavoj Žižek erottaa toisistaan muodollisen (formaalin) ja todella olemassa olevan (aktuaalisen) vapauden: “formaalinen vapaus tarkoittaa valinnan vapautta, joka tapahtuu olemassa olevien valtarakenteiden koordinaattien sisällä, kun taas aktuaalinen vapaus määrittää sen intervention paikan, joka kyseenalaistaa itse nuo koordinaatit”. [Žižek, S. (2002). “A Plea for Leninist Intolerance”. Critical Inquiry 28 (Winter), 542-566.] (Lähde netissä http://www.lacan.com/zizek-plea.htm) 
Kristinusko ja vapaus
Raamatullisena ja teologisena terminä vapaus on perimmiltään sitä, että syntiin langennut ihminen on Kristuksen työn ansiosta vapaa synnin, lain ja kuoleman vallasta. Kristityn ihmisen vapaus on sisäistä vapautta silloinkin, kun häneltä ulkoinen vapaus puuttuu. Kristitty kuitenkin toimii myös yhteiskunnassa edistääkseen vapautta ja oikeudenmukaisuutta.
[ Jussi Rytkönen: 'Termi tutuksi. Vapaus' (Kotimaa 15.3.2007, s.31) ]
Vapaa tahto
Vapaasta tahdosta puhuttaessa tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan ihminen vaikuttaa itse toimintaansa ja ajatuksiinsa. Äärimmilleen vietynä tämä käsitys on voluntarismissa. Sen vastakohta taas on determinismi, jonka mukaan ihminen toimii poikkeuksetta ennalta-annettujen lakien mukaan: vapailta vaikuttavat päätökset ovat periaatteessa jo ennalta määräytyneitä ja tapahtuvat syyn ja seurauksen suhteen kautta välttämättä. Determinismiä on esimerkiksi usko siihen, että ihminen toimii täysin vaistojensa tai refleksiensä varassa.
Sekä determinismi että voluntarismi ovat laajalti problematisoituja kantoja. Näitä ääripäitä välittäviä ajattelutapoja ovat yleisesti ottaen (eräitä muotoja pois lukien) mm. dialektiikka, psykoanalyyttinen minuuskäsitys ja sosiaalinen konstruktivismi.
Viitteet
Katso myös
Aiheesta muualla
Freiheit
liberté
Frihet
|
Tietoja 
