Ulkonäkö ja koko
Variksenmarjalla on tiheä versosto ja neulasmaiset reunoilta kiertyneet pienet lehdet sietävät kuivuutta ja selviävät talvesta vähäisenkin lumipeitteen turvin paleltumatta. Lehtihankoihin muodostuvat vaaleanpunaiset pienet kukat, joista kehittyvät kiiltävän mustat mehevät luumarjat. Marjojen keskusta on painunut sisäänpäin. Tuulipölytteisyys varmistaa lähes säännöllisen runsaan sadon joka vuosi.
Pohjanvariksenmarja on tavallisimmin yksikotinen (heteet ja emit ovat samassa kasvissa), ja sen tunnistaakin siitä, että marjojen tyvellä on kuihtuneiden heteiden jäänteitä. Se marjoo runsaammin kuin eteläisempi kaksikotinen lajitoverinsa, jolla vain emiyksilöt tuottavat marjoja.
Levinneisyys
Laji on yleinen koko pohjoisella pallonpuoliskolla, niin Euraasiassa kuin Pohjois-Amerikassa.
Kasvuympäristö
Variksenmarjat kasvavat sekä kankailla että rämeillä koko
Suomessa.
Lapissa se kasvaa myös tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä sekä
tuntureilla.
Käyttö ravintona
Variksenmarjan maku on mieto eikä siitä saada paljoa mehua, mutta yhdessä mustikan, juolukan tai mustaherukan kanssa se sopii hyvin mehuihin, viineihin, marmeladeihin ja muihin marjaruokiin.[Arktiset aromit ]
Pohjoisen kansoille variksenmarja on ollut kautta aikojen tärkeä C-vitamiinin lähde ja mauste.
Marjoista saadaan violettia väriä lankojen värjäykseen.[Coloria ]
Nimestä huolimatta varis ei syö variksenmarjoja, kanalinnuille marjat kyllä kelpaavat.[Ruoveden koulu ]
Lähteet
Almindelig Revling
Schwarze Krähenbeere
Kråkbär
