Historiaa
Veikko Lavi asui lapsuutensa ja nuoruutensa Kotkassa, Hovinsaarella. Suuri osa Lavin lauluista ja kirjoista kuvaavat satamakaupungin ihmisten elämää. Veikko Lavi harrasti nuoruudessaan urheilua, erityisesti kuulantyöntöä. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat myös kuorolaulu, teatteri ja lehtikirjoittelu. Veikko Lavi valmistui sahateknikoksi ja työskenteli jonkin aikaa puutavata-alalla. Ikäistensä nuorten miesten tavoin hän joutui kuitenkin sotaan.
1950-luvun alussa Veikko Lavista tuli levylaulaja ja esiintyvä taiteilija, joka saavutti suuren suosion erityisesti lauluillaan Tavallinen rellu, Kotkan Kerttu ja Gabriel. 50-luvun lopulla Lavi lopetti taiteilijauransa ja siihen sisältyneen kiertue-elämän ja asettui asumaan Kymiin, Kotkan lähelle, ja perusti kanalan. Veikko Lavi oli poissa julkisuudesta, lukuun ottamatta paikallislehtiin kirjoitettuja pakinoita, käytännössä koko 1960-luvun alun.
1960-luvun lopussa Pekka Gronow löysi Veikko Lavin uudelleen, ja vuonna 1968 Lavi palasi levystudioon ja teki yhteiskunnallisesti ajankohtaisen laulun Kaljahanat aukes. Laulaja nousi uudelleen suosioon sekä tekemällä uusia lauluja että levyttämällä vanhoja laulujaan. Veikko Lavi luopui kanafarmarin urasta ja jatkoi taiteilijanuraansa. Samalla hän muutti perheineen asumaan Haminaan. Uutta läpimurtoa seurannut suosio kesti aina taiteilijan kuolemaan asti; viimeisimmät levytykset Lavi levytti vuonna 1994, jolloin hän oli 82-vuotias! Vepan tunnetuimpia hittejä olivat mm. Väärä vitonen, Silakka-apajalla, Tukilisä-jenkka, Sukuvika - suksi ei luista, Laulajan testamentti, Elämäni kronikka ja Ota löysin rantein. Omien laulujensa lisäksi 1970-luvun alussa Veikko Lavi lauloi myös levylle ns. 'isojen poikien lauluja', eli kaksimielisiä sanoituksia sisältäviä vanhoja kansanlauluja. Veikko oli levykokonaisuuksien ainoa esittäjä, joka esiintyi omalla nimellään, koska oman näkemyksensä mukaan hänen äänensä olisi kuitenkin tunnistettu.
Veikko Lavi levytti itse suurimman osan lauluistaan, mutta hän kirjoitti lauluja myös muille. Muun muassa Anneli Saariston hitti Evakon laulu on kokonaan Lavin käsialaa. 1980-luvulla Veikko Lavi kirjoitti muutaman romaanin, jotka kuvasivat hänen lapsuutensa ja nuoruutensa Kotkaa. Kirja Sankaripinnari kertoo Lavin kokemuksista jatkosodan aikana. Suuri osa Lavin laulujen ja kertomusten hahmoista on todellisia ihmisiä, vaikka nimissä ja asiayhteyksissä tekijä käyttikin taiteilijan vapautta.
Veikko Lavin lapsuuteen ajoittunut Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota vaikuttivat suuresti hänen varhaisiin kokemuksiinsa. Veikko Lavi halusi olla aina heikon ihmisen puolella. Sekä oman elämänsä että oman sukupolvensa kovista kokemuksista huolimatta Vekko Lavi oli optimisti. Hän osasi yhdistää taitavalla tavalla koko tuotannossaan syvän inhimillisyyden ja elämänmyönteisen asenteen - tai kuten hän itse asian ilmaisi: 'Huumoria tunteella'.
Juice Leskinen teki 1980-luvulla, ainakin Kotkan kaupunginteatterissa esitetyn, näytelmän 'Isänmaan Toivo', joka kertoo Veikko Lavin elämästä. (Martti Kadenius) teki, yhdessä Lavin kanssa, Lavin lauluihin ja elämään perustuvan näytelmän ' Elämäni Kronikka'. Se kiersi esityksenä ympäri suomea vuosina 1995 -1996.
Kirjallinen tuotanto
- Sankaripinnari (1985)
- Nälkälinna (1986)
- Sota on hengelle hupaa (1989)
- Seitsemäs kesä (1990)
- Sataman valot ja varjot (1991)
Diskografia
Pitkäsoitot
- Veikko Lavi 1 (1969)
- Veikko Lavi 2 (1971)
- Uusia lauluja (1974)
- Jokainen ihminen on laulun arvoinen (1976)
- Huumoria tunteella (1978)
- Lauluja elämästä (1979)
- Ruusuja ja risuja (1980)
- Ihminen - homo sapiens (1982)
- Monta ovea olen avannut (1983)
- Elämäni kronikka (1988)
- Tunnen kuuluvani tähän maahan (1992)
- Päivä kerrallaan (1994)
Kokoelmia
Lauluntekijänä
- Punaiset ja valkoiset (1980)
- Ystävät ja viholliset (1985)
- Syylliset ja syyttömät (1987)
Veikko sävelsi ja sanoitti kaikki näillä levyillä kuullut laulut mutta muut solistit tulkitsivat ne.
Salanimet
- Valo, Olavi
- von Ämberg, Kai (sävellys Torpan kohdalla)
Aiheesta muualla