Venetsian kauppias

Venetsian kauppias on yksi William Shakespearen tunnetuimmista näytelmistä. Teos on kirjoitettu joskus vuosien 1596 ja 1598 välillä. Näytelmä tunnetaan parhaiten dramaattisista kohtauksistaan, erityisesti näytelmän alusta. Näytelmä on kuuluisa myös Shylock-nimisen juutalaisen kuvauksesta ja sen herättämistä kysymyksistä antisemitismiin liittyen.

Näytelmän nimihenkilö on kauppias Antonio, ei kuuluisampi lurjus Shylock, joka on näytelmän näkyvin hahmo. Vaikka Shylock on piinattu on hän myös itse piinaaja, ja jää katsojan tehtäväksi ratkaista ansaitseeko hän sympatiaa vai halveksuntaa.

Ajankohta ja teksti

Näytelmän kirjoittamisen uskotaan tapahtuneen vuosien 1596 ja 1598 välillä. Ensimmäinen maininta näytelmästä on Francis Meres'ltä vuodelta 1598, joten teoksen on täytynyt olla tunnettu näyttämöltä tuolloin. Solanion viittausta laivaansa Andrewiin (I,i,27) pidetään viittauksena Englantilaisten vuonna 1596 Cadizissa kaappaamaan espanjalaisalukseen St. Andrew.

James Roberts lisäsi näytelmä Stationers Companyn rekisteriin 22. heinäkuuta 1598. Toimenpide vastaa nykypäivänä tekijänoikeuden hankkimista uudelle teokselle. 28. lokakuuta 1600 Roberts siirsi näytelmään liittyvät oikeutensa paperikauppias Thomas Hayesille. Hayes julkaisi näytelmän ensimmäisen version vielä samana vuonna. Vuonna 1619 näytelmä julkaistiin luvatta uudestaan osana William Jaggardin kokoelmaa (myöhemmin Thomas Hayesin poika ja perijä Lawrence Hayes pyysi ja sai vahvistuksen näytelmään liittyville oikeuksilleen). Vuoden 1600 versiota pidetään luotettavimpana alkuperäislähteenä

Synopsis

Bassanio on nuori venetsialainen, joka haluaa matkustaa Belmontiin liehitelläkseen kaunista ja varakasta perijätärtä Portiaa. Bassanio pyytää ystävältään Antioniolta, joka on kauppias, kolmea tuhatta dukaattia kustantaakseen kolmen kuukauden mittaisen matkansa. Antonion rahatilanne on kuitenkin heikko ja hän joutuu pyytämään lainaa juutalaiselta rahanlainaajalta Shylockilta.

Shylock inhoaa Antoniota, koska tämä aiemmin viikolla sylki hänen päälleen, ja asettaa lainalle ehdon: jos Antonio ei pysty maksamaan lainaa takaisin eräpäivään mennessä Shylock saa vastineeksi ottaa paunan verran lihaa Antonion kehosta. Bassanio ei tahdo Antonion suostuvan näin riskialttiiseen sopimukseen, mutta Antonio on kuitenkin yllättynyt rahanlainaajan anteliaisuudesta (hän ei pyydä korkoa lainalleen) ja allekirjoittaa sopimuksen. Saatuaan rahat Bassanio lähtee Belmontiin yhdessä toisen ystävänsä Gratianon kanssa.

Belmontissa Portialla riittää kosijoita. Portian isä on kuitenkin testamentissaan määrännyt kosijoille tehtävän: heidän on valittava oikea kolmesta lippaasta, joista yksi on kultaa, toinen hopeaa ja kolmas lyijyä. Saadakseen luvan Portian naimiseksi jokaisen kosijan on etukäteen suostuttava lupautumaan elämään loppuelämänsä avioitumatta, jos hän ei valitse oikeaa lipasta. Kosija, joka osaa katsoa lippaan ulkoasun ohi löytää Portian kuvan ja saa luvan avioitua hänen kanssaan.

Kahden kosijan, Marokon ja Aragonin prinssien valittua väärin Basania saa vuoronsa ja valitsee oikean, lyijyisen, lippaan. Kaksi muuta lipasta sisältävät pilkallisia lauseita, joiden joukossa on muun muassa kuuluisa lause: kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa.

Venetsiassa kaikki Antonion tavaroita kuljettavat laivat ovat hävinneet merellä, eikä hän pysty maksamaan velkaansa. Shylock janoaa kostoa aiempaa kiihkeämmin hänen tyttärensä Jessican karattua yhdessä kristityn Lorenzon kanssa kotoa kääntyäkseen Kristinuskoon. Tytär on ottanut mukaansa merkittävän osan Shylockin omaisuutta. Velkakirja kädessään Shylock pidätyttää Antonion ja saattaa hänet oikeuden eteen.

Portia ja Bassanio on juuri vihitty samoin kuin Gratiano ja Portian morsiusneito Nerissa. Bassanio saa tietää, että Antonio on jättänyt velkansa maksamatta. bassaino ja Gratiano lähtevät välittömästi Venetsiaan, mukanaan rahaa velan maksamiseksi. Portia ja Nerissa lähtevät puolisoidensa tietämättä Padovaan kysyäkseen neuvoa Portian serkulta, joka on asianajaja.

Näytelmän dramaattisen keskivaiheen tapahtumat sijoittuvat Venetsian herttuan hoviin. Shylock hylkää Bassanion tarjouksen maksun korottamisesta 6000 dukaattiin (kaksinkertaiseksi alkuperäiseen summaan verrattuna). Shylock vaatii Antionolta paunan verran tämän lihaa. Herttua tahtoo pelastaa Antonion, mutta ei kuitenkaan ole halukas tekemään vaarallista oikeudellista ennakkopäätöstä sopimuksen mitätöimisestä ja siirtää tapauksen käsittelyn nuorelle ”lakitohtorille” Balthasarille, jota esittää valepukuinen Portia. Avustajanaan tällä on virkailijana esiintyvä Nerissa. Portia pyytää Shylockilta armoa kuuluisassa pheessaan (IV,i,185), mutta Shylock on taipumaton. Ja niinpä oikeus sallii Shylockin ottaa paunan Antonion kehosta.

Juuri kun Shylock on leikkaamassa Antonion ruumista veitsellään, Portia tuo esiin vian sopimuksessa. Velkakirja sallii Shylockin poistaa vain lihaa, ei verta, Antoniosta. Mikäli Shylock vuodataa Antonion verta, takavarikoidaan hänen omaisuutensa Venetsian lakien mukaisesti.

Voitettuna Shylock hyväksyy rahallisen korvauksen, mutta se evätään häneltä. Portia selittää, että mitään ei pidä maksaa ja, että tappoyrityksen johdosta hänen omaisuus tullaan takavarikoimaan, puolet valtiolle ja puolet Antoniolle. Lisäksi Shylockin henki on herttuan armon varassa. Herttua suostuu säästämään Shylockin hengen, ennen kuin tämä ehtii sitä anoa. Antonio pyytää omaksi osuudekseen vain pientä osaa Shylockin tuloista tämän kuolemaan saakka, jolloin varsinainen summa siirretään Lorenzolle ja Jessicalle. Antonion pyynnöstä herttua palauttaa Shylockille valtion osuuden, mutta vastineeksi Shylockin on käännyttävä Kristinuskoon ja laadittava testamentti, jossa hän lupaa kiinteistönsä Lorenzolle ja Jessicalle (IV,i).

Bassanio ei tunnista naamioitunutta vaimoaan. Hän haluaa antaa tälle lahjan. Portia kieltäytyy aluksi, mutta suostuu lopulta ottamaan vastaan sormuksen ja käsineet. Käsineet hän antaa sen enempiä miettimättä, mutta Antonion on suostuteltava Bassaniota pitkään ennen kuin tämä suostuu luopumaan sormuksesta, sillä hän on vaimolleen luvannut olla hukkaamatta, myymättä tai antamasta sitä pois.

Belmontissa Portia ja Nerissa ilkkuvat aviomiehilleen ennen kuin paljastavat heille asian todellisen laidan.

Lopussa kaikki, paitsi Shylock, ovat onnellisia sillä Antonio saa tietää, että hänen laivansa eivät olekaan kadonneet vaan palanneet turvallisesti kotiin.