Vepsäläiset

Venäjä (Karjalan tasavalta, Leningradin alue, Vologdan alue, Pietari)

| uskonnot = Ortodoksisuus | kielet = venäjä, vepsä }} Vepsäläiset ovat itämerensuomalainen kansa, joka asuu pääasiassa Äänisen, Laatokan ja Valkeajärven seudulla Karjalan tasavallassa sekä Leningradin ja Vologdan alueilla Venäjän federaatiossa. Vepsäläiset ovat jakaantuneet kolmeen ryhmään, jotka ovat äänisvepsäläiset, ojatti- eli keskivepsäläiset ja etelävepsäläiset. Murre-eroista huolimatta ryhmät kykenevät täysin kommunikoimaan keskenään. Äänisvepsäläisillä oli Karjalan tasavallassa vuosina 1994–2004 erityinen Vepsän kansallinen volosti, jossa heille oli taattu muun muassa oikeus asioida viranomaisten kanssa vepsän kielellä. Tätä oikeutta tuskin juuri lienee käytetty, sillä kaikki vepsäläiset osaavat sujuvasti venäjää ja heidän kielellinen venäläistymisensä on ollut hyvin pitkälle edistynyttä. Vepsäläisten lähimpiä sukulaiskansoja ovat lyydiläiset, jotka ovat heitä hyvin lähellä kielellisesti, karjalaiset, erityisesti aunuksenkarjalaiset eli livviköt, sekä suomalaiset ja virolaiset.

Siirtolaisuuden myötä vepsäläisiä asuu nykyisin myös perinteisen asuma-alueensa ulkopuolella, muun muassa Ukrainassa, jossa heitä oli vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan 281. }}

Historia

Ensimmäiset väitetyt maininnat vepsäläisistä löytyvät itäroomalaiselta kronikoitsija Jordaneelta 500-luvulta. Nykyisin on kuitenkin kyseenalaistettu, tarkoittiko Jordaneen mainitsema vasina-kansa todella vepsäläisiä. Myöhemmin vepsäläisillä on ollut merkittävä sija Pohjois-Venäjän historiassa. 1100-luvun venäläisissä kronikoissa vepsäläiset mainitaan vuosien 859 ja 862 tapahtumien yhteydessä. Tällöin varjagit eli viikingit kutsuttiin tarun mukaan perustamaan Novgorodin valtakuntaa. Nestorin kronikassa mainitaan ensi kerran vepsäläisten omakielinen nimi muodossa ves'. Yhdessä varjagien, tshuudien, sloveenien ja merjalaisten kanssa vepsäläiset osallistuivat ruhtinas Olegin sotaretkeen, jonka aikana kukistettiin Smolensk ja Ljubitsh, minkä ansiosta ruhtinas pääsi Kiovan valtaistuimelle.http://heninen.net/rainio/museo/suomeksi.htm

Vepsäläiset mainitaan tällä nimellä kronikoissa viimeisen kerran 882, sen jälkeen heimosta aletaan käyttää nimitystä tshuudit, joka perinteisesti oli yleisnimitys useille suomalais-ugrilaisille kansoille. Nimenmuutokseen lienee syynä se, että vepsä-sana muistutti häiritsevästi venäjänkielistä maaseutua tarkoittavaa ves-sanaa. Sen tilalle on tullut asuinpaikan mukainen nimitys valkeajärveläiset, jolla tarkoitetaan myös alueella asuvia venäläisiä.

Vepsäläiset mainitaan ilmeisesti myös Adam Bremeniläinen (saksalainen historiankirjoittaja, Hampurin arkkihiippakunnan historian tekijä) teoksessa 1000-luvulla ja Saxo Grammaticuksen Tanskan historiassa noin vuonna 1220. http://heninen.net/rainio/museo/suomeksi.htm

1100-luvulta lähtien vepsäläisten historia liittyy läheisesti ensin Novgorodiin ja sittemmin Venäjään, mikä vaikutti ratkaisevasti vepsäläisten kehitykseen kansana. Vepsäläisten asuttaman alueen itäosissa, Kargopolin alueella, vepsäläiset sulautuivat kielellisesti venäläisiin 1900-luvun alkuun mennessä. Läntiset vepsäläiset, jotka asuivat Äänisen, Laatokan ja Valkeajärven välisellä alueella, ovat säilyttäneet kielensä sekä aineellisen ja henkisen kulttuurinsa.http://heninen.net/rainio/museo/suomeksi.htm

Vepsäläiset kyläyhteisöt

Äänisvepsäläiset

Äänis- eli pohjoisvepsäläiset asuvat Äänisen rannalla Syvärin pohjoispuolella Karjalan tasavallan Vepsän kansallisessa volostissa ja Leningradin aluessaella. Vepsän kansallisessa volostissa asuu noin 2000 henkeä, ja Petroskoi asuu vepsäläisiä 4000 henkeä.

Vepsän kansallinen volostin kyliä (Karjalan tasavalta)

• Kalajoki ()
• Kaskesoja ()
• Matvejanselkä ()
• Metsäntaka ()
• Šokšu ()
• Soutjärvi ()
• Vehkoja ()

Koskenalan piirin kyliä, Leningradin alue

• Himjoki ()
• Kal’l’o (ei yhtään taloa jäljellä)
• Kukagd’ (Volodarskago) sekä Pervakoi (Urickoje) (jälkimmäisessä ei ole enää yhtään taloa)

Keskivepsäläiset

Keskivepsäläiset eli Ojatin vepsäläiset jakautuvat useiksi eri kyläyhteisöiksi. Keskivepsäläiset voidaan jakaa länsi- ja itävepsäläisiin kyläyhteisöihin. Itäiset keskivepsäläiset asuvat Vologdan alueella Babajevon ja Vytegran piireissä. Heitä yhteensä oli 1989 väestölaskennan mukaan 700 henkeä. Ojatin vepsäläiset asuvat Leningardin alueen Koskenalan, Tihvinän ja Lotinapellon piirissä. Etelävepsäläiset asuvat Boksitogorskin piirissä. Yhteensä vepsäläisiä asuu Leningradin alueella n. 6000 henkeä.Vepsä, Maa Kansa ja Kulttuuri

Ojatin vepsäläiskylät

Tšikla (Tšikoil)

Karhila (Karginitsi)

• Kekjärvi (Kekozero)
• Nirkala (Nirkinitsi)

Vidla (Vinnitsa)

Niemiskylä (Nemža)

Järvienkylä (Järved)

Vilhala (Jarislavitsi)

Koskenpää (Koskenpä)

Enojärvi (Enarv)

Petsoila

Humaljärvi (Hmelezero)

Latva

Kurba

Mäkijärvi (Mägärv)

Korpala (Korobinitsi)

Rebagja (Rebov Konets)

Noitala

Tšidoila (Cidoil)

Korvoila (Korvala)

Šigoila

Bor (Krasnyi Bor)

Itäiset keskivepsäläiset (Vologdan alue)

• Šimjärvi
  • Torasjärvi (Torosozero)
  • Vääräjärvi (Krivozero)
• Särkijärvi (Särggärv)
• Nažamjärvi
• Päžjärvi
• Pontala
• Kuja
• Voilahti

Oštan ja Vytegran asutukset

Oštan ja Vytegran seudun asutuksiin ja kyliin muutti huomattava määrä keskivepsäläisiä 1950-luvulla, kun vepsäläiskyliä lakkautettiin. Lakkautettuihin kyliin kuului mm. Šimjärven kyläryhmä, jossa eli n. 5000 asukasta 1950-luvulla.

Ošta

Paltoga

Vytegra

Etelävepsäläiset

• Šidjärvi (Prokuševo)
• Tšasla (Ivanovo)
• Požarista
• Tutuka (Staškovo)
• Kortlahti (Kortala)
• Sodjärvi (Sidorovo)
• Maijärvi (Bobozero)
• Valkeajärvi (Beloje)
• Arskaht (Arškaht, Radogoštša)

Vepsäläiset fyysisen antropologian näkökulmasta

Antropologisesti vepsäläiset kuuluvat karjalaisten, lyydiläisten ja livviköiden kanssa jo varhaismetallikaudella muodostuneeseen Fennoskandian kaakkoisosien kantaväestöön.

Katso myös

• Vepsän kieli

Lähteet

Aiheesta muualla

• Vepsäläisten historiaa
• Vepsän Seura
• The Peoples of the Red Book: The Veps