Verenvuototautia on esiintynyt eurooppalaisissa hallitsijasuvuissa, mikä sai alkunsa todennäköisesti Englannin kuningatar Viktoriassa tapahtuneesta mutaatiosta. Se siirtyi muun muassa Venäjän keisari Nikolai II:n poikaan kruununprinssi Alekseihin. Hemofiliapotilaille on tyypillistä kivulias verenvuoto niveliin, mikä on yleisesti ottaen suurempi ongelma kuin vuoto kuiviin pienistä haavoista. Verenvuototaudin vakavuus vaihtelee, ja vaikkei sitä voida parantaa, pystytään sitä usein hoitamaan antamalla tarvittavaa hyytymistekijää suonensisäisesti.
Hemofilia ei tarkoita samaa kuin hemofiilisyys, joka on eräiden bakteerien – ja tarinoiden vampyyrien – ominaisuus. On myös olemassa joukko tiloja, joissa veren hyytymistaipumus on lisääntynyt, jolloin on kohonnut alttius saada veritulppia eli trombooseja. Lisäksi tunnetaan DIC, disseminoitunut intravaskulaarinen koagulopatia, jota esiintyy vakavien tilojen kuten laajojen palovammojen yhteydessä. Siinä veri hyytyy tavallista helpommin eri puolilla elimistöä, hyytymistekijöitä kuluu ja potilas altistuukin lopulta verenvuodolle. Ne eivät ole varsinaisia verenvuototauteja, kuten eivät myöskään gynekologiset vuotohäiriöt.
Periytyviä verenvuototauteja potee Suomessa noin 2 000 ihmistä. Von Willebrandin tauti on sairauden muodoista yleisin, sillä siitä kärsii noin 1 700 suomalaista. Suurimmalla osalla muista verenvuototautisista on A-tyypin hemofilia.http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/051027.htm