Tiedostonjakoverkot
Tiedostonjakoverkkoja käytetään yleisimmin pelien, käyttöjärjestelmien, musiikin ja elokuvien levittämiseen. Näissä verkoissa tapahtuu paljon luvatonta levittämistä, ja se on herättänyt erityisesti musiikki- ja elokuvateollisuuden huomion, sillä niissä tapahtuva kaupallisten tuotteiden levitys vaikuttaa liikevoittoon; vaikutustavasta ei olla yksimielisiä. Toisaalta vertaisverkkoja käytetään myös luvallisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi BitTorrent on edullinen ja tehokas tapa levittää suuria ohjelmakokoelmia kuten GNU/Linux -käyttöjärjestelmiä.
Katso myös: tekijänoikeus.
Tiedostonjakoverkkojen tekniikat
Vertailu eri vertaisverkkojen käyttäjämääristä alkaen tammikuusta 2003 ja päättyen toukokuulle 2006
koostuvat kolmesta eri sukupolven tekniikoista.
Ensimmäinen sukupolven tekniikka on palvelinpohjainen ratkaisu, jossa käyttäjät ottavat yhteyden keskuspalvelimeen ja sen kautta ottavat yhteyden toisiin käyttäjiin. Napster oli suosituin ensimmäisen sukupolven verkko. Nykyisistä suurista verkoista Direct Connect ja eDonkey toimivat näin, joista tosin jälkimmäinen vähenevissä määrin eMulessa tapahtuneiden uudistusten jälkeen.
Toisen sukupolven tekniikka on palvelimeton ratkaisu, jossa ei ole keskuspalvelinta. Käyttäjät ottavat erilaisten kumppanien tai muiden verkon asiakkaiden kautta yhteyden verkkoon. Toisen sukupolven verkot ovat suosittuja, koska niitä ei voi sulkea sammuttamatta kaikkia kyseisen verkon käyttäjien ohjelmia. Suosituin toisen sukupolven verkko on FastTrack.
Kolmannen sukupolven tekniikka on kehittynein, mutta myös monimutkaisuutensa takia keskeneräisin ratkaisu. Kolmannessa sukupolvessa tärkeimpinä pidetään salausta ja anonymiteettiä eli käyttäjien tiedot salataan niin, ettei kyseisen verkon latausohjelmilla voi nähdä kuka käyttäjä on. Myös heidän tiedostonsa salataan niin, ettei kukaan voi nähdä suoraan, mitä toisella käyttäjällä on jaettavana. Suosituimpia edelläkävijöitä tässä sukupolvessa ovat Freenet, Mute ja Ants. Myös Skype käyttää omaa salattua vertaisverkkoaan puheluiden, tiedostojen sekä keskustelujen ohjaamiseen.
Tärkeä toteuttamistapa uusissa vertaisverkoissa on hajautettu tiiviste (DHT, Distributed Hash Table).
P2P-verkkojen ongelmia
P2P-käyttäjien kannalta ongelma on, että keskitetyn hallinnon järjestelmät – joissa on vain yksi pääpalvelin – on helppo ajaa nurin. Näin kävi Napsterille ja AudioGalaxylle ja nyttemmin KaZaAkin on vaarassa joutua suljetuksi. Ratkaisuna tähän on hajautetun hallinnon verkot, jossa palvelimet ovat yksityisiä, jolloin vastuu sisällöstä ei enää ole teknologian luojalla.
Kokemattomat käyttäjät ovat suuri tietoturvariski yrityksille, koska he saattavat tietämättömyyttään jakaa koko kiintolevynsä sisällön koko verkon käyttäjille ja näin paljastaa luottamuksellista tai salaista tietoa.
Lataajien kannalta ongelmana ovat myös vihamieliset käyttäjät, jotka levittävät vääriä tiedostoja. Esimerkiksi musiikkikappale saattaa sisältää vain 10 sekunnin pätkän toistettuna useaan kertaan. Levy-yhtiöt levittelevätkin näitä tiedostoja uusimmista kappaleistaan, varsinkin FastTrack-verkossa. Ratkaisuna tähän onkin syntynyt sivustoja, joilla julkaistaan vain varmasti oikeaksi varmistettua tavaraa sekä huonojen lähteiden suodatuslistat (esimerkiksi eMulen IP Filter.dat).
Joidenkin arvioiden mukaan 70 % käyttäjistä vain lataa eikä jaa tiedostojaan. Myös pelkkä tekijänoikeuden alaisten tiedostojen luvaton lataaminen on osalta Suomen lain mukaan vuoden 2006 alusta alkaen ollut laitonta. Jotkut käyttävät myös muunneltuja asiakasohjelmia, joissa esimerkiksi tiedostojen lähetys on estetty. Näiden ohjelmien käyttäjiä kutsutaan leechereiksi ja ohjelmia leecher-modeiksi.
Suurin ongelma vertaisverkkojen käytössä liittyykin tekijänoikeuksiin. Käyttäjät jakavat musiikkia ja elokuvia verkoissa pienellä kiinnijäämisriskillä. Viranomaisilla ei ole juurikaan keinoja valvoa vertaisverkoissa liikkuvia tiedostoja.
Elokuva -ja musiikkitiedostojen lataaminen on Suomen lain mukaan ollut laillista vuoden 2005 loppuun asti. Uusi tekijänoikeuslaki, joka astui voimaan vuonna 2006, teki tiedostojen lataamisesta laitonta. Edelleen levittäminen on laitonta sekä uuden että vanhan lain mukaan.
Suurien tiedostomäärien lataaminen ja jakaminen kuormittavat tietoverkkoja. Vuonna 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan jopa kolmannes maailman Internet-liikenteestä on pelkkää BitTorrent-liikennettä. Sen takia osa verkko-operaattoreista onkin pyrkinyt vaikeuttamaan tiedostonjako-ohjelmien käyttöä estämällä yleisimpien P2P-ohjelmien käyttämät portit. Myös Suomessa joidenkin operaattoreiden asiakkaat ovat saaneet varoituksia liiallisesta lataamisesta tai lähettämisestä.
Yleisimpiä tiedostonjakoverkkoja ja niissä toimivia ohjelmia
Palvelimella toimivia:
Palvelimettomia:
Salattuja tai anonyymejä:
- ''Freenet
- ''MUTE
- ''ANts P2P
- ''Piolet (vain salattu)
- ''Rodi
- ''GNUnet
Aiheesta muualla
Peer-to-peer
Peer-to-Peer
Pair à pair
Peer-to-peer
P2P-nätverk
)
