Vesikko eli tuhkuri (Mustela lutreola) on alkuperäinen eurooppalainen näätäeläin. Se on luokiteltu hävinneeksi Suomessa, viimeinen varmistettu havainto Suomessa on vuodelta 1992sta Sotkamo. Käytännössä vesikko oli hävinnyt Suomesta jo 1950-luvulla . Sen muistoksi on Vuokatissa nimetty Eevalan risteykseen päättyvä Vesikkotie. Kokonaan laji ei sentään ole kuollut sukupuuttoon, vesikkoa esiintyy pieninä populaatioina Espanjassa ja itä-Euroopassa. Virollassa, Hiidenmaa on viime vuosina suoritettu palautusistutuksia.
Osasyynä vesikon katoamiseen Suomesta on epäilty voimakasta minkkikantaa, joka olisi syrjäyttänyt sen voimakkaampana samaan ekologiseen lokeroon sijoittuvana eläimenä. Mutta tutkimusten mukaan vesikkokannan pieneneminen alkoi kuitenkin jo ennen minkin voimakasta leviämistä. On arveltu että vahva minkkikanta estää tehokkaasti vesikon paluun tai palautumisen Suomeen.
Vesikkokannan suuruus on Espanjassa noin 500–1000, Ranskassa 200–500, Romanissa Tonavan suistossa alle 1000 ja Ukrainassa alle 500 yksilöä. Venäjän kannaksi arvellaan muutamaa tuhatta.
Minkki ja vesikko eivät ole lähisukulaislajeja huolimatta niiden samankaltaisesta ulkonäöstä ja elintavoista. Sen sijaan hilleri ja vesikko saattavat risteytyä keskenään.
Lähteet