Vichyn Ranska

Vichyn Ranska (1940–1944) oli se osa Ranskaa, jota Saksa ei miehittänyt. Ranskan hallitus sai hallita sitä Saksan kanssa tekemänsä aselevon jälkeen. Se hallitsi myös Ranskan siirtomaita Afrikassa ja Aasiassa. Valtiota ei aselevon jälkeen kutsuttu enää Ranskan tasavallaksi, vaan Ranskan valtioksi (ranskaksi État Français), millä osoitettiin Ranskan aseman muuttuneen.

Osa ranskalaisista joukoista, jotka oli evakuoitu Britanniaan, ei kannattanut Ranskan hallituksen solmimaa aselepoa Saksan kanssa, vaan jatkoi taistelua brittiläisten joukkojen yhteydessä. Tätä rinnakkaista hallintoa johti Charles de Gaullen, joka kutsui joukkojaan vapaan Ranska joukoiksi.

Ranskalaisten joukkojen Pohjois-Afrikassa tapahtuneen helpon antautumisen johdosta saksalaiset päättivät operaatio Attilassa valloittaa myös Etelä-Ranskan 11.111942. Näin Petainin johtama hallinto jäi vain vertauskuvalliseksi. Liittoutuneiden noustua maihin 7.9 1944in siirtyi hallitus Sigmaringen pakolaishallitukseksi Petainin johdolla. Petain erosi hallituksen johdosta ja hänen seuraajakseen nimitettiin 1.101944 diplomaatti Fernand de Brion. Hallitusta kutsuttiin tuolloin enää ranskalaiseksi hallintovaltuuskunnaksi (saksaksi Französisches Regierungsausschuss).

Kun liittoutuneet voittivat sodan, joutuivat Ranskan valtion Vichyssä hallitusta pitäneet ranskalaiset syytteeseen yhteistoiminnastaan saksalaisten kanssa maanpetoksesta epäiltynä. Valtionpäämiehenä toimineen Philippe Pétainin kuolemantuomio muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi, mutta pääministeri Pierre Laval teloitettiin.

Vichyn Ranskaa kutsutaan nyt Ranskassa nimellä Régime de Vichy tai Vichy. Vichyn Ranska hallitsi Ranskan siirtomaita muun muassa Kaakkois-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.

Vichyn Ranskan pääkaupunki oli Vichy, ja siihen kuuluivat muun muassa Lyon ja Marseille, kun taas Ranskan entinen pääkaupunki Pariisi oli miehitysvyöhykkeellä. Ranska kuului miehitysvyökkeeltään Wehrmachtin sotilashallintoon, ja sen sotilaskäskynhaltijana oli Otto von Stülpnagel.