Lehti perustettiin vuonna 1983, jolloin ensimmäiset vihreät kansanedustajat valittiin eduskuntaan. Julkaisijana toimi aluksi Vihreä eduskuntaryhmä, vuonna 1988 perustettiin lehteä julkaisemaan ja kustantamaan osakeyhtiö. Samana vuonna Vihreä Lanka ryhtyi saamaan myös parlamentaarista lehdistötukea. Ensimmäinen päätoimittaja oli Pauli Välimäki.
Lehti on alusta lähtien toiminut vihreän liikkeen uutisoijana, vihreiden mielipidekanavana ja keskustelun herättäjänä. Se tuli ennen pitkää yleisestikin tunnetuksi perinteisistä päivälehdistä poikkeavasta uutisoinnista, aihevalinnoista ja näkökulmista. Timo Harakan päätoimittajakaudella 1990–1994 lehden lukijamäärä kaksinkertaistui ja lehti oli itse keskustelun kohteena muun muassa elämäntapaintiaaneja koskeneen kirjoittelunsa vuoksi. Harakan aikana tuli näkyviin myös jännite journalistisen vapauden ja puolueorganisaation tiedotustarpeiden välillä. Erimielisyys huipentui Harakan erottamiseen, kun tämä oli haastatellut vihreää vaikuttajaa Pekka Haavistoa ja muun muassa kysynyt tämän seksuaalisesta suuntautumisesta.
Harakan seuraajan Päivi Sihvolan tehtäväksi jäi normalisoida tilanne lehdessä. Sittemmin päätoimittajina ovat toimineet Jyrki Räikkä ja Anna Tommola.
1990-luvun puolivälissä tutkittiin Vihreän Langan talousjohdossa tapahtunutta väärinkäytöstä.
1990-luvulla laajemman ympäristötietoisuuden kasvaessa ”planeetan paikallislehden” painopistealue siirtyi yhä lähemmäksi ympäristöasioiden uutisointia. 2000-luvun alussa lehden sisällössä on poliittiselle uutisoinnille ja raportoinnille annettu taas enemmän tilaa.
Lehden tarkistettu levikki vuonna 2004 (tark. 18.3.2005) oli noin 4 000 ja lukijamäärä joulukuussa 2004 toteutetun lukijatutkimuksen mukaan noin 8 900. Viimeisimpien tietojen mukaan levikki on nousussa ja tällä hetkellä noin 5 000.
Toimittajia lehdessä on ”viisi ja puoli”. Elokuusta 2006 lähtien Vihreän Langan päätoimittaja on Elina Grundström. Grundströmin kaudella lehti on kokenut ulkoasun ja rakenteen uudistuksen.
Lähteet
- Helsingin Sanomat 9.8.2006 C6: ”Päätoimittaja korostaa asiajournalismia”
