Historia
Vihreää liittoa edeltäneen vihreän liikkeen voi konkreettisesti sanoa saaneensa alkunsa Koijärveltä ja Helsinki-liikkeestä 1970- ja 1980-luvuilla. Molempiin osallistui merkittävä määrä vihreiden perustajajäseniä ja nykyisiä vaikuttajia, kuten Osmo Soininvaara, Pekka Sauri ja Heidi Hautala. Liike toimi aluksi verkostona ja liikkeenä, eikä sillä ollut yhtä organisaatiota. Tässä muodossa se onnistui myös saamaan kaksi kansanedustajaa vuoden 1983 vaaleissa: Kalle Könkkölän ja Ville Komsin.
1980-luvun puolessa välissä kasvoi halu ja tarve organisoitua. Vuonna 1987 perustettiin Vihreä liitto useiden järjestöjen kattojärjestöksi, mutta siitä ei ollut tarkoitus tehdä puoluetta. Puolueeksi järjestäytymisellä oli kuitenkin tukea, ja erityisesti tiukat, niin sanotut ekovihreät alkoivat perustaa puoluetta, joka keskittyisi puhtaasti ekologisiin asioihin. Tämä johti maltillisempien toimijoiden järjestäytymiseen ja jopa kilpailevien yhdistysten perustamiseen samoille paikkakunnille. Vaikka monet ekovihreät palasivat lopulta vuonna 1988 puolueeksi muuttuneeseen Vihreään liittoon, riitely aiheutti vihreille vaalitappion vuoden 1988 kunnallisvaaleissa.
Puolue kuitenkin toipui sisäisistä riidoistaan, ja eduskuntavaalit 1991 ja kunnallisvaalit 1992 olivat menestys. Esko Ahon hallituksen kaudella puolueesta muodostui lopullisesti yleispuolue: 90-luvun alun lama siirsi ihmisten huomion arkisiin huoliin, joihin vihreidenkin oli otettava kantaa, kun kansakunta oli itsenäisyyden ajan pahimmassa talouskriisissä. Laman keskellä vuonna 1994 Osmo Soininvaara kirjoitti teoksensa ”Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi” ja puheenjohtajana toiminut psykologi Pekka Sauri nosti esille muita aiheita ympäristöasioiden lisäksi.
Vuoden 1995 vaalit olivat vihreille lievä vaalitappio ja puolue menetti yhden kansanedustajan. Pääministeriksi noussut SDP:n Paavo Lipponen kokosi kuitenkin laajan sateenkaarihallituksen, jossa vihreät olivat mukana. Ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavistosta tuli Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri. Vuoden 1999 vaalit eivät heilauttaneet hallituksen asemaa ja vihreät saivat kaksi lisäpaikkaa ja jatkoivat hallituksessa kahdella ministerillä, jotka olivat Osmo Soininvaara ja Satu Hassi.
24. toukokuuta 2002 eduskunta hyväksyi viidennen ydinvoimalan lupahakemuksen. Tämän seurauksena vihreät päättivät erota hallituksesta. Puolueen mukaan ydinvoimapäätös oli kestävän kehityksen vastainen, moraaliton ja riskialtis, kun uusiutuvaan energiaan perustuvat vaihtoehdot olisivat olleet turvallisempia ja ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tehokkaampia. Eropäätöksen seurauksena Vihreitä syytettiin laajalti yhteistyökyvyttömyydestä. Puolueen mukaan hallituksesta lähtemättä jättäminen olisi kuitenkin tehnyt puolueesta kansainvälisen 'ekomerkin' ydinvoimalle.[Satu Hassi: Miksi lähdimme hallituksesta ]
, luettu 8. huhtikuuta 2007 Ydinvoimakiistan pohjalla oli se, ettei hallitusohjelmassa oltu sovittu mitään tarkkaa ydinvoiman lisärakentamisen suhteen.[Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma 15.4.1999 , luettu 8. huhtikuuta 2007]
Eduskuntavaaleissa 2003 vihreiden kannatus jatkoi nousuaan ja puolue sai 14 kansanedustajaa, mutta jäi oppositioon. Eduskuntavaaleissa 2007 vihreiden vaaliteemoina olivat ilmastonmuutos, köyhyys ja perustulo. Puolue nosti edelleen paikkamääräänsä eduskunnassa, kun valituksi tuli 15 vihreää. Pohjois-Karjalan vaalipiiristä ehdolle lähtenyt puheenjohtaja Tarja Cronberg ei saamastaan äänivyörystä huolimatta tullut valituksi, mikä oli omiaan nostamaan keskustelua piilevistä äänikynnyksistä ja vaalijärjestelmän demokraattisuudesta.
Vaalimenestys
Eduskuntavaalit
Vihreän liiton eduskuntapaikkojen muutos eduskuntavaaleissa 1983-2007
| Vuosi
| Edustajia
| Kannatus
|
| 1983
| 2
| 43 754
| 1,47 %
|
| 1987
| 4
| 115 988
| 4,03 %
|
| 1991
| 10
| 185 894
| 6,82 %
|
| 1995
| 9
| 181 198
| 6,52 %
|
| 1999
| 11
| 194 846
| 7,27 %
|
| 2003
| 14
| 223 564
| 8,01 %
|
| 2007
| 15
| 234 429
| 8,46 %
|
Kunnallisvaalit
| Vuosi
| Valtuutettuja
| Kannatus
|
| 1984
| 101
| 76 441
| 2,8 %
|
| 1988
| 94
| 61 581
| 2,34 %
|
| 1992
| 343
| 184 787
| 6,9 %
|
| 1996
| 291
| 149 334
| 6,3 %
|
| 2000
| 338
| 171 707
| 7,72 %
|
| 2004
| 314
| 175 933
| 7,37 %
|
Europarlamenttivaalit
| Vuosi
| Meppejä
| Kannatus
|
| 1996
| 1
| 170 670
| 7,59 %
|
| 1999
| 2
| 166 786
| 13,43 %
|
| 2004
| 1
| 172 844
| 10,4 %
|
Ideologia
Muista puolueista poiketen Vihreä liitto ei ole halunnut määritellä itseään perinteisen vasemmisto–oikeisto-jaottelun mukaisesti vaan käyttää Saksan vihreiden luomaa käsitettä, jonka mukaan ”vihreät eivät ole vasemmalla eivätkä oikealla vaan edellä”.
Periaateohjelmassaan puolue on kritisoinut sekä markkinataloutta että sosialismia, koska vihreiden mielestä kumpikaan talousjärjestelmä ei ota huomioon ympäristöä, kehitysmaita ja tulevia sukupolvia taikka aineettomia, henkisiä arvoja vaan keskittyy liiaksi rahatalouden kasvuun. Omasta vaihtoehdostaan, jossa yhteiskunta asettaa markkinataloudelle sekä sosiaaliset että ekologiset reunaehdot, puolue käyttää nimitystä ekologinen tasapainotalous. Lisäksi puolueen ohjelmassa korostuvat arvolähtöisyys, ympäristönsuojelujen, vähemmistö asema, kansanvallan laajentaminen ja perustulo. Vuoden 2006 periaateohjelmassaan Vihreä liitto julistautui feministiseksi puolueeksi.
Eduskunnan sekä kaupungin- ja kunnanvaltuustojen istuntosaleissa Vihreän liiton edustajat istuvat SDP:nn ja Keskusta ryhmien välissä.
Vihreässä eduskuntaryhmässä ei noudateta ryhmäkuria.[Vihreän eduskuntaryhmän esittely ]
Henkilöitä
Vihreiden puheenjohtaja ja puoluesihteerit
Puheenjohtaja valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Vuodesta 2004 lähtien puheenjohtajaksi on voitu valita sama henkilö korkeintaan kolme kertaa peräkkäin, ja tätä ennen kaksi kertaa peräkkäin. Pekka Haavisto oli ensimmäinen puolueen puheenjohtaja, joka oli myös kansanedustaja. Aikaisemmin oli pidetty parempana jakaa valtaa niin, että kansanedustaja ei voisi olla myös puheenjohtaja.
Vihreiden nykyiset kansanedustajat
Vihreiden europarlamentaarikot
Vihreiden ministerit
Lipposen I hallitus:
Lipposen II hallitus:
Vanhasen II hallitus:
Vihreiden presidenttiehdokkaat
Vihreiden entisiä kansanedustajia
Sisarpuolueita
Lähteitä
-
-
- Vihreän liiton periaateohjelma, versiot toukokuu 1990, kesäkuu 1994, toukokuu 2006
Viitteet
Aiheesta muualla
Grüner Bund
Ligue verte
Gröna förbundet
)
