Vihreä talous

Vihreä talous tarkoittaa talousjärjestelmää, jossa ekosysteemin hyvinvointi otetaan huomioon kiinteänä osana järjestelmää. Käsite kattaa laajan joukon erilaisia ideoita, eikä sen taustalla ole yhtenäistä teoriaa. Puhuttaessa vihreästä taloudesta korostetaan toimintamekanismien ja tavoitteiden erilaisuutta verrattuna valtavirran taloustieteeseen. Vihreä talous poikkeaa akateemisen taloustieteen valtavirrasta ja ympäristötaloustieteestä hylkäämällä eräitä sen peruspremissejä kuten hyödyn maksimoimisen.

Vihreä talous nähdään laajempana käsitteenä kuin ekologinen kapitalismi, joka tähtää lähinnä kestävän kehityksen saavuttamiseen tavanomaisen taloustieteen keinoin. Keskeinen teema on luonnon arvojen korostaminen, ja tuotantomäärän sekä rahan merkitystä pidetään ylikorostuneina. Luonnon ajatellaan tuottavan itsessään luonnon pääomavarastonaa, eikä sitä pidetä pelkkänä raaka-aine. Paikallista toimintaa yhteisön kokoon sopivassa mittakaavassa pidetään globaalia toimintaa parempana.

Vihreä talous Suomessa

Alan suomenkielinen perusteos on Osmo Soininvaaran 1990 kirjoittama teos Vihreä markkinatalous. Soininvaaran markkinatalouden vihreässä versiossa yritetään sovittaa yhteen eriseuraisilta tuntuvat tavoitteet ekologinen vastuullisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, yksilön vapauden kunnioittaminen sekä taloudellisen hyvinvoinnin turvaaminen. Keinoja ovat muun muassa perustulo sekä haitta-tt ja resurssivero.

Uusien tavaroiden hankkimisen sijaan Soininvaara korostaa kierrätyksen, uudelleenkäytön ja korjaamisen merkitystä sekä palveluiden kuluttamista. Aikaa pidetään ensiarvoisen tärkeänä resurssina ja työnjakokokeiluista ollaan kiinnostuneita. Tähän liittyy vaatimus työtuksenn vero keventämisestä.

Kirjallisuus

• Osmo Soininvaara: Vihreä markkinatalous (Hanki ja jää, 1990) ISBN 951-8916-22-5

Katso myös

• Kestävä kehitys
• Luonnonkapitalismi