Kun ihminen vahingoittuu fyysisesti, ensimmäinen kokemus, jonka tunnemme, on kipu, joka on merkki siitä, että kipua tuottavasta lähteestä pitäisi päästä kauemmaksi. Mutta neoliittisella aikakaudella oli usein tärkeää jatkaa esim. taistelua kivusta huolimatta selviytyäkseen hengissä. Tämän takia fyysinen vaurio stimuloi myös morfiinia muistuttavien aineiden tuottamista elimistössä. Nämä aineet puolestaan stimuloivat aivojen palkkiokeskusta samalla tavoin kuin nikotiini, alkoholiet ja huume.
Tämä sama asia tapahtuu, kun ihminen viiltelee, tai satuttaa muuten itseään. Aivojen palkkiokeskus aktivoituu ja ihminen voi paremmin hetken aikaa. Tällä tavoin moni pakenee todellisuutta ja vaikeita tunteita hetkelliseen hyvänolon tunteeseen. Myös anoreksia voi samalla tavalla tukahduttaa ikäviä tunteita. Syömättömyys saa aikaan elimistössä amfetamiiniena muistuttavien hormoni tuotannon.
Noin seitsemän prosenttia teini-ikäisistä tytöistä viiltelee tai vahingoittaa itseään viiltelemällä tai esimerkiksi itseään polttamalla, mutta itsensä vahingoittamista esiintyy kaikissa ikä- ja ihmisryhmissä, ja se voi olla 'pientä' tai hyvin suurta ja tietysti hengenvaarallista. Yleensä se pyritään salaamaan häpeän ja väärien käsitysten takia. Muiden mielenterveysongelmien tavoin viiltelykin ajaa yleensä rehellisimmänkin ihmisen valehtelijaksi rakkaimmilleenkin.
Viilteleminen ei ole itse ongelma vaan seuraus jostain ongelmasta, viiltelijä yleensä yrittää käsitellä vaikeita asioita satuttamalla itseään. Läheskään aina viiltely ei ole merkki halusta tappaa itsensä.
Aiheesta muualla
