Viime jääkauden huippukohta

Tällöin viimeisen jääkauden mannerjäätikkö oli laajimmillaan. Jää peitti Skandinavian ja ulottui Pohjois-Saksallean ja Pohjois-Puolaan. Idässä jää ulottui Valdai Venäjälle; Hampuri oli jäätön, mutta aivan lähellä jään reunaa. Englanti ja Irlanti olivat jäässä eteläisimpiä osia lukuun ottamatta, ja Alpeiltavyvy virtasi jäätä vuorten juurillekin. Myös muualla Euroopassa oli suuria vuoristojäätiköitä. Jäätikön eteläpuolella oli laaja tundraöhyke. Ilmasto oli hyvin kylmä, tuulinen ja erittäin kuiva. Metsät olivat harvinaisia niilläkin alueilla, joilla lämpötila riitti metsän kasvuun. Sademetsäalue oli kutistunut ja aavikot olivat huomattavasti suurempia kuin nyt. Euroopan ihmisiä asui 200–500 kilometrin päässä jään reunasta Tšekkoslovakiassa, Ukrainan eteläosissa sekä näistä kokonaan erillään Lounais-Ranskassa ja Pyreneiden niemimaan lähellä.

Merenpinta oli tällöin syvimmillään 116 metriä nykyistä alempana ja jää ulottui Skandinavian yli. Nykyisen näkemyksen mukaan LGM:n pahin vaihe on kestänyt vain 2 000–3 000 vuotta. Jää alkoi vetäytyä viimeistään 18 000 vuotta sitten, ellei aiemmin. LGM voidaan määritellä eri alueilla hieman eri aikoihin. Jään reuna ei ollut esim. Skandinavian mannerjäätikön länsipuolella Norjan lounaisrannikolla kauimpana samaan aikaan kuin itäpuolella, 25 000 vuotta sitten. Aavikot laajenivat maapallolla hieman ennen jäätikön laajinta vaihetta. Ilmaston kylmeneminen ajoi eläimiä etelään ja Euroopassa asutus heikkeni varsinkin Keski-Euroopassa.

Alankomaissa oli tammikuun keskilämpötila noin - 8 °C, ja heinäkuun 9/10 °C eli noin 10 °C vähemmän kuin nykyään.

Jään reunasta

Suuria jäätiköitä oli Skandinaviassa ja Isossa-Britanniassa. Jää peitti lähes koko Kanadann ja myös Länsi-Siperia pohjoisosan. Jää ulottui Amerikassa Suurten järvien pohjoisosaan. Jään reuna kulki Norjan rannikon ulkopuolella ja ulottui Itä-Tanskaan; Länsi-Tanska oli jäätön. Edelleen jää kulki linjaa Krakova – Valdai Moskovan lähistöillä – Anabarjoki Venäjällä. Jää peitti koko Islannin.

Patagonian jääkenttä ulottui 41. leveysasteelle. Suuria jääkenttiä oli Tiibetissä, muttei olla varmoja siitä oliko koko Tiibet jään peitossa. Jäätä oli Baltistanissa, Ladakhissa ja Andien Altiplanossa. Monia pieniä vuoristojäätiköitä syntyi Afrikkaan, Lähi-itäanän ja Kaakkois-Aasia, nimenomaan Atlasvuorille, Balevuorille ja Uuteen Guineaan. Ob- ja Jenisei-joet olivat pysähtyneet jääkenttien takia, ja siten Siperiaan oli syntynyt valtavia jään patoamia järviä. Euroopassa, esimerkiksi Varsovassan tienoilla, oli jään patoama järvi, joka syntyi kohtaan missä jää painoi mannerta alaspäin. Laajat kylmät alueet Itä-Aasia, Alaskassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa olivat jäättömiä, koska näillä alueilla jäätiköiden luoma korkeapaine loi kuivaa talvella. Siperian länsituuli oli talvella kuiva ja lumisateeton. Toisaalta Tyynimeri lämmitti Itä-Siperiaa. Mutta Kamtsatkassa, missä mereltä tuli talvella kosteutta, syntyi lumen pakkautuessa suuria jäätiköitä.

LGM:n ihminen

LGM:ään osui myöhäispaleoliittinen Solutren kulttuurissa Ranska, joka eli mm. mammutinmetsästyksellä. Jääkauden maksimin aikana mannerjää oli paksuimmillaan 2–3 kilometriä ja sen reuna ulottui Valdai–Brandenburg-linjalta Britteinsaarille lähelle Lontoota. Merivesien pinnat olivat n. 150 metriä nykyistä alempana. Mannerjalustat olivat n. 100–120 m nykyisen merenpinnan alapuolella. Näillä alueilla oli asutusta LGM:n jälkeen mm. Brommen arkeologinen kulttuurin aikoihin n. 13 000 eaa. alkaen, Tanskasta Britteinsaarille. Iso-Britannia oli asumaton luultavasti ilmaston ankaruuden takia 28 000–13 000/12 000 vuotta sitten.

LGM:n aika

Heinrichin tapahtuma 3 päätti 29000 vuotta sitten ilmastoltaan hyvin vaihtelevan happi-isotooppivaihe 3:n eli Keski-Veiksel-kauden. Erään yleisen määritelmän mukaan LGM oli Heinrichin tapahtumien H2 23000 vuotta ja H1 16500 vuotta sitten.

Kausi Kalenterivuotta
sitten
cal. BP, GISP2 Radiohiilivuotta
sitten
RCBP Muuta
Les Cottés-interstadiaali 38400-36200 35600-33300
Quincay
Arcy
Denekamp-interstadiaali? (Maisiéres) 29 300 – 28 600 23 000–22 000
Kylmää 31500-29000
Tursac-interstadiaali (Paudorf?, Kesselt?) 29000-27500 Kaksiosainen
Nopeasti kylmenevää 27 000–26 000 Jää laajeni nopeasti, merenpinta laski nopeasti
Heinrichin tapahtuma H2 25000-23000 Hyvin kylmä, jää laajenee, lämpötila laskee hitaasti -7 ... -8,5
Würm IX-interstadiaali n. 25500-24400 (GISP2) n. 22 300–21 000 Lauha, muttei kovin lämmin
Brandenburg-stadiaali (Lezno, Grüda) 21700-22300 Kylmintä 22500, noin -8,5 astetta LGM Venäjä 22000-19200, Puola Jää maksimissaan Puolassa
Interstadiaali IS2, Laugerie? 22000-21500 20200-18500 -5 astetta
Frankfurt-stadiaali (Poznan,Ziogeliai) 21000-20000 LGM idässä -8,5 C
Lascaux-interstadiaali 20000/19500?-16500 17800-16000? 19000 noin -1,5, 18000 kylmää
Pommeri/Mecklenburg-stadiaali eli Baltija 17000-14700 16000-13500 Pommerin moreenit 17-16,5 , Mecklenburgin 16-15, Lämpötila 17000 -3, 16500 -2, 15000 -1,5
Meiendorf/Bölling-interstadiaali n. 14700

Usein mainittu jääkauden maksimi 26600-21500 vuotta sitten (22000-18000 radiohiilivuotta sitten)
- n. 25 500 kalenterivuoden jälkeen jää laajeni Puolaan mereltä.
- Alaskan heinäkasvillisuuden Poaceae-huippu noin 24000-22000 kalenterivuotta sitten.
- Alppien jäätikön maksimi 23500 kalenterivuotta sitten
- Jää laajimmillaan Puolassa (Lezno, Brandenburg) n 23000-22000 vuotta sitten
- Erään arvion mukaan jää laajimmillaan 22 500 vuotta eli 20 000 radiohiilivuotta sitten
- Jää laajimmillaan Venäjällä Frankfurt-vaiheessa 21000-20000 vuotta sitten

- Merenpinta alimmillaan 22 000/21 000 kalenterivuotta sitten, alkoi nousta enemmän vasta noin 19 500 kalenterivuotta sitten
Laugerie-interstadiaali, ilmaston tilapäinen lauhtuminen jääkauden huipun jälkeen noin 20 000–18 800 vuotta sitten.
Merenpinta nousi 10-15 metriä 19000 kalenterivuotta sitten

, toisen tiedon mukaan noin 19500-18500 kalenterivuotta sitten 15-25 m.

Etelämanner lämpeni 18 300 kalenterivuotta eli 15 000 radiohiilivuotta sitten
Lascaux-interstadiaali 17 800–16 500 vuotta sitten, jolloin merenpinta nousi hyppäyksenomaisesti 17 500 kalenterivuotta sitten.

Mecklenburg-stadiaali n. 16 500 &ndash n. 14 500 vuotta sitten.

Jää laajenee

Ajoitukset jääkauden aikaisen jään liikkeistä eivät ole täsmällisiä, eri ajoitusmenetelmät poikkeavat toisistaan. On mm. radiohiiliaikoja ja GISP- ja GRIP-jäänäytepohjaisia aikoja. Jää alkoi laajeta noin 30 000 vuotta sitten ja todella massiivinen jäätiköityminen alkoi joskus 27 000 vuotta sitten. Viimeinen suuri interstadiaali ennen jääkauden maksimia oli kaksiosainen Denekamp, mikä lienee sama kuin Paudorf tai Tursac tai Grönlannin interstadiaali IS3, IS4 noin 29 000–27 000 vuotta sitten. Skandinaviassa se on peittänyt Suomen ehkä 25 000 vuotta sitten.

Viimeinen jäätikön laajenemisvaihe lähti käyntiin 25 000 vuotta sitten. Noin 26000 vuotta eli 21 600 radiohiilivuotta sitten jää ei ollut vielä Puolan pohjoisrannikolla. Radiohiiliajoitusten mukaan jää oli 54,5 leveysasteella eli ei vielä Saksan rannikolla vielä 22 000–21 500 radiohiilivuotta? sitten. Suureen laajenmiseen liittyy hyvin kylmä Heinrichin tapahtuma H2, joka alkoi noin 24 600 vuotta sitten. Laajinta jään vaihetta edelsi hieman lauhempi interstadiaali IX, joka lienee sama kuin Grönlannin interstadiaali IS2.

Alpeilla jää oli suurimmassa laajuudessaan 24 000–21 500 vuotta sitten. Amerikan Laurentiden jääkenttä oli maksimissaan 21 300 tai 24 500 kalenterivuotta sitten. Jää laajeni ehkä 23 000–21 000 vuotta sitten leveysasteelle 52° Oderin seuduilla Brandenburg-vaiheessa. LGM:ää vastaa Perigordin kerrostumien vaihe X (Phase X), joka oli lössikerrostumista päätellen hyvin kylmä ja kuiva, ja joka alkoi 21 500 vuotta sitten tai oli 22 300–21 000 vuotta sitten. Brandenburgia kutsutaan myös nimellä Jämtland, Lezno tai Bologoe. Eräiden väitteiden mukaan Bandenburg-vaihe saattoi olla jo ennen kalenterivuotta 23 200, Frankfurt-vaihe 19 700 ja Pomeranian-vaihe 16 500 vuotta sitten. Noin 19 000 ja 16 500 vuotta sitten syntyi huomattavasti kylmien tuulten kuljettamaa pölyä.

Pohjois-Norjan arvellaan olleen jäätön vielä 24 000 vuotta sitten ennen maksimiaan. LGM-vaiheeseen liitetään mm. Saksan Brandenburg-vaihe ja kylmä Heinrichin tapahtuma H2 noin 24 600 eli 21 000 radiohiilivuotta sitten.

Jää vetäytyy LGM:n jälkivaiheessa ja sen jälkeen

Jää alkoi vetäytyä hitaasti noin 22 000 kalenterivuotta sitten. Ilmasto lauheni ehkä jo 20 200, varmemmin 19 500 vuotta sitten Laugerie-interstadiaaliin. Merenpinta alkoi nousta 19 800 vuotta eli 16 500 radiohiilivuotta sitten. Noin 19000 kalenterivuotta sitten koettiin todellinen sulamisvesipulssi. Laugerie- ja sitä seuraava Lascaux-interstadiaali lauhduttivat ilmastoa enemmän Länsi-Euroopassa. Keski- ja Itä-Euroopassa jatkuivat lähes jääkauden maksimia muistuttavat olot.

Lämmin interstadiaali vallitsi Irlannin rannikolla noin 19 800 vuotta sitten, ja toisen kerran 18 500-17 600 vuotta sitten. Jää vetäytyi Italiassa 20 100–18 900 vuotta sitten, ja toisen kerran 17 700–16 500 vuotta sitten. Alpeilla jää vetäytyi nopeasti ennen aikaa 17 500 vuotta sitten. Jään vetäytyminen noin 21 000&nsdah;17 500 vuotta sitten nosti merenpintaa 10-15 metriä. Intian valtameri lämpeni kaksi kertaa välillä 19 500–17 500 vuotta sitten. Lascauxin kuuluisat luolamaalaukset ajoitetaan välille 18 000–16 200 vuotta sitten lämpimään Lascaux-vaiheeseen. Jää oli vielä Frankfurt-stadiaalissa 18 400 vuotta sitten Saksassa eikä ollut vetäytynyt maksimista paljoakaan. Noin 16 500 vuotta sitten oli kylmä Heinrichin tapahtuma H1:n jälkeinen vanhin dryas. Blankenberg-interstadiaali oli 15 500 vuotta sitten. Jää vetäytyi Pomeranian-vaiheessa (Pommeri) 17000-16500 vuotta sitten leveysasteelle 51 eli noin 100 km noin 147 00 vuotta sitten. Idempänä Puolassa vetäytyminen oli 200 km ja vielä idempänä vain 50 km. Macklenburg-vaiheen noin 15000-16000 vuotta sitten jää vetäytyi pos Saksasta.

LGM:ää luonnehtivia aikoja

Leveämmin LGM tai oikeammin myöhäinen pleniglasiaali oli 25 000–15 000 vuotta sitten. LGM:ää kutsutaan myös nimellä Veiksel III ja LW II.

Auringon säteilyminimi 19 000–23 000
Lämpötilaminimi 24 000
Merenpinnan minimi 19 000–23 000
17 000–18 000 korjaamatonta radiohiilivuotta sitten ).

Kylmiä kausia jääkaudella oli noin 51 000–48 000, 41 600–37 600, 30 800–29 800, 27 500–25 700 ja 18 500–16 000 päätellen Isla Grande de Chiloen kerrostumista. Jäätikkö eteni merkittävästi ajoitusten mukaan noin 31 200 ja 27 000–26 800 ja 18 800–18 100.

LGM:n aikaisia päätemoreeneja Saksassa

Wünsdorf, Baruth 23 000 radiohiilivuotta sitten.

Brandenburgin päätemoreeni 23 400 vuotta eli 19 600 radiohiilivuotta sitten, toisen tiedon mukaan 21 000 radiohiilivuotta eli 25 000 vuotta sitten.

Reicherkreuzerin/Saarmunderin pysähdys 19 200 radiohillivuotta sitten

Grunowerin pysähdys 18 400 radiohiilivuotta sitten

Frankfurtin porras/Frankfurter Staffel 17 900 radiohiilivuotta sitten

Reinsbergerin pysähdys 17 800 radiohiilivuotta sitten

Fürstenbergerin pysähdys n. 21 100 eli 17 700 radiohiilivuotta sitten

Viime jääkauden huippukohta