Historia
Viipurin linnan perusti Torkkeli Knuutinpoika vuonna 1293 Ruotsin valtakunnan alueita itään laajentaneen kolmannen ristiretken aikana. Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on kuitenkin tullut esille merkkejä linnaa edeltävästä hirsirakennuksesta. Löytönä on ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella varustusta voidaan pitää karjalaisena.
Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki. Suuren pohjan sodan jälkeen vuonna solmitussa 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjän keisarikunta sai Viipurin Ruotsilta. Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Vuonna 1812 Viipurin asukkaista 44% oli suomenkielisiä, 14% ruotsinkielisiä ja 12% saksalaisia ja loput 30% venäjänkielisiä. Siviilielämässä saksalaisilla oli määräävin asema. [1] 
Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus Suomen kolmanneksi hovioikeudeksi.
Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella, kunnes valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki (80 000 asukasta) ja Helsingin ohella kansainvälisin. Se oli myös asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki.
Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin, mutta Puna-armeija ei saanut sitä vallattua. Moskovan rauhansopimuksessa se kuitenkin jäi muun luovutetun Karjalan alueen kanssa Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhotun kaupungin huomattavan nopeassa ajassa jälleen asuinkelpoiseksi. Kaupunki menetettiin jälleen 20. kesäkuuta 1944. Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.
Nykytila
Nykyään Viipuri on suosittu turistikohde suomalaisten keskuudessa ja sinne pääsee helposti junalla, linja-autolla tai Saimaan kanavaa pitkin. Kaupungissa asuu 78 800 (2004) asukasta. Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, jotka ovat luhistumispisteessä tai rapistuvat kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Kaupungin luonteeseen on vaikuttanut sen sijainti rajan lähellä - asukkaina on enimmäkseen rajavirkailijoita ja teollisuuden palveluksessa työskenteleviä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimiikin yli 20.
Varsinkin kauppatorin ja -hallin eteen pysähtyneitä linja-autojen turisteja on takavuosina ryöstetty ja huijattu, ja mm. passeja on ryöstön jälkeen myyty takaisin omistajilleen. Sen seurauksena suomalaisturistien määrä on vähentynyt (tilanne kesällä 2005).
Viipurissa on vuoden 2005 aikana avattu sushi-ravintola, hypermarket Karusel, ja pitkään työn alla ollut ns. Lallukan talon kunnostus on saatu loppusuoralle. Katuverkostoa on myös uusittu.
Nähtävyyksiä
Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä Keskiajan lopulta peräisin oleva ns. Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä jo vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun vuonna 1989 tulipalossa pahoin vaurioitunut ja siitä saakka autiona ollut asuintalo. Talon ostaneen rakennusyrityksen on määrä entistää rakennus vuoteen 2008 mennessä.
Viipurissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta. Suomalaisen sotien jälkeen syntyneen sukupolven mieleen Monrepos'n puisto on jäänyt Aili Runteen sanoittamasta, Erik Lindströmin säveltämästä ja laulajatar Annikki Tähden tulkitsemasta ikivihreästä iskelmästä Muistatko Monrepos'n.
Viipurin pääkatu on Lenina prospekt, entiseltä nimeltään Torkkelinkatu.
Tunnettuja viipurilaisia
- Martti Ahtisaari, presidentti (1937–)
- Kaj Franck, muotoilija (1911–1989)
- Ami Hauhio, taiteilija (1912–1955)
- Laila Hirvisaari, kirjailija (1938–)
- Gustav Hägglund, kenraali (1938–)
- Eero Järnefelt, taidemaalari (1863–1937)
- Elina Karjalainen, kirjailija (1927–2006)
- Juhani Kumpulainen, näyttelijä (1925–1991)
- Juho Lallukka, kansanedustaja, mesenaatti (1852–1913)
- Erkki Liikanen, muusikko (1943–)
- Edwin Linkomies, pääministeri (1894–1963)
- Jussi Linnamo, ministeri (1924–2004)
- Otto-Iivari Meurman, arkkitehti (1890–1994)
- Veijo Meri, kirjailija (1928–)
- Ernst Mielck, säveltäjä (1877–1899)
- Uuno Montonen, näyttelijä (1891–1973)
- Kari Neilimo, SOK:n pääjohtaja (1943–)
- Masa Niemi, näyttelijä (1914–1960)
- Auvo Nuotio, muusikko (1917–1985)
- Armas J. Pulla, kirjailija (1904–1981)
- Georg Edvard Ramsay, kenraali (1834–1918)
- Ossi Runne, muusikko, kapellimestari (1927–)
- Sten Suvio, nyrkkeilijä, olympiavoittaja (1911–1988)
- Einari Teräsvirta, arkkitehti, olympiavoittaja (1914–1995)
- Lauri Törni, majuri (1919–1965)
- Sam Vanni, taidemaalari (1908–1992)
Lähteet
- Temaattinen kirjallisuusluettelo Suomen autonomian ja itsenäisyyden ajan Viipurin lääniä käsittelevistä teoksista: [1] , PDF-tiedostomuoto, toimittanut FM Olli-Matti Sopanen, Joensuun yliopisto, historian laitos, 2004
Aiheesta muualla
Vyborg
Wyborg
Vyborg
Vyborg
Viborg
)
)
)
)
)
