
Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1536
Tarinan historiallisuudesta ja tapahtumien todellisesta kulusta on erilaisia käsityksiä. Tiedetään, että Venäjän joukot saapuivat vuosien 1495—1497n sodan, vanhan viha aluksi, syyskuun lopussa 1495, Viipurin edustalle. He alkoivat piirittää muurilla ympäröityä kaupunkia ja linnaa. Suomen puolella sotilaita oli vain muutama tuhat, ja lisää yritettiin värvätä talonpojista. Ensimmäiset hyökkäykset torjuttiin, mutta marraskuun lopulla venäläiset hyökkäsivät kaikella voimallaan kohti kaupunkia, ja taistelu näytti jo menetetyltä. Hyökkääjät olivat onnistuneet tunkeutumaan kaupungin muureille ja miehittämään torneja. Sen jälkeen tapahtui jotain, joka sai venäläiset vetäytymään.
Yhden tarinan mukaan Viipurin linnan komentaja Knut Posse asetutti ruutimiinan tai terva- ja pikitynnyreitä yhden tornin alle ja räjäytti sen ilmaan. Räjähdyksestä selvinneet venäläiset eivät tajunneet, mitä oli tapahtunut ja pakenivat kauhuissaan. Toisen tarinan mukaan venäläiset pakenivat, koska he pelästyivät pimeälle taivaalle ilmestynyttä valoilmiötä. Päivä kolmaskymmenes marraskuuta oli Pyhän Andreaan päivä, ja he luulivat valoilmiötä Andreaan ristiksi. He luulivat pyhimyksen suojelevan kaupunkia ja lopettivat hyökkäyksen.
Luultavasti tarinat räjähdyksestä ovat myöhempää tarua, mutta jonkinlainen valoilmiö on taivaalla saatettu nähdä.
Viipurin pamauksesta kertoo muun muassa kalevalamittainen aikalaisen sepittämä kansanruno.