Ville Ritola
Ville Ritola
Ville Ritola
| Kesäolympialaiset | ||
| Kultaa | 1924 | 10 000 m |
| Kultaa | 1924 | 3 000 m esteet |
| Kultaa | 1924 | maastojuoksu joukkue |
| Kultaa | 1924 | 3 000 m joukkue |
| Kultaa | 1928 | 5 000 m |
| Hopeaa | 1924 | 5 000 m |
| Hopeaa | 1924 | maastojuoksu |
| Hopeaa | 1928 | 10 000 m |
Viljo Eino (Ville) Ritola (18. tammikuuta; 1896, Peräseinäjoki – 24. huhtikuuta; 1982, Helsinki) oli suomalainen kestävyysjuoksija, jota urheilijapiireissä nimitettiin ansioistaan ”Peräseinäjoen sudeksi” sekä ”Lentäväksi suomalaiseksi” (The Flying Finn) Paavo Nurmen ja Hannes Kolehmaisen ohella.
Ritola toimi osan elämästään kirvesmiehenä ja työnjohtajana. Hän muutti jo 17-vuotiaana Yhdysvaltoihin, missä hänen seitsemän muuta sisarustaan jo asuivat. Yhdysvalloissa Ritola liittyi suomalais-amerikkalaiseen urheiluseuraan (Finnish-American Athletic Club) ja harjoitteli siellä yhdessä Hannes Kolehmaisen kanssa, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin jo vuoden 1912 olympiakisojenjoukkueeseenjoukkueeseen jälkeen. Kolehmainen yritti saada Ritolan liittymään Suomen vuoden 1920 olympia, mutta Ritola ei tuntenut olevansa vielä valmis. Pariisin vuoden 1924 olympiakisoihinissaissa hän lähti ja voitti siellä 4 kultamitalia sekä 2 hopeaa. Amsterdam 1928 hänen saldonsa oli kultamitali 5 000 metrillä ja hopeaa 10 000 metrillä.
Ritola kilpaili Suomessa ensimmäisen kerran vasta olympiavoittajana vuonna 1924. Siihen mennessä hän oli voittanut kuusi Yhdysvaltain amatöörimestaruutta, joita hän voitti vuosina 1922–1927 kaikkiaan 17. Hän vetäytyi pois urheilumaailmasta vuoden 1928 olympiakisojen jälkeen ja muutti takaisin Suomeen vuonna 1971. Ritola on Suomen kaikkien aikojen parhaita juoksijoita, meriiteiltään toiseksi paras. Hän ei ole koskaan saavuttanut yhtä kulttimaista mainetta kuin kilpakumppaninsa Paavo Nurmi, vaikka voittikin yksissä kisoissa 4 olympiakultaa ja 2 hopeaa. Nurmi voitti samoissa kisoissa (Pariisi 1924) 5 kultaa. Pariisissa Ritola voitti ”kuninkuusmatkan” 10 000 m kun Nurmi ei matkalle osallistunut. 5 000 metrin voitosta Amsterdamissa 1928 on kehittynyt sanonta ”ottaa ritolat”, joka aiheutui Ritolan taktisesta vastauksesta Paavo Nurmen irtiottoyritykseen 5 000 m loppusuoran alussa. Nurmi oli tapansa mukaan juossut Ritolan takana aikomuksena ohittaa loppukirissä. Ritola taktiikan tuntien iski ensin aloittaen hämmästyttävän kovan kirin 120 metriä ennen maalia. Nurmi ei kyennyt vastaamaan yllättävän kovaan kiriin vaan taipui hopealle.
Jo aktiiviurallaan hän panosti enemmän kirvesmiehen työhönsä kuin urheiluun ja siksi saattoikin pitää pitkiä harjoitustaukoja.
