Vladimir Putin

Elämäkerta

Putin syntyi Leningradissa (aiempi ja nykyinen Pietari). KGB-upseerivuosinaan 1975–1991 hän asui useita vuosia Itä-Saksassa. Hän oli FSB:n, liittovaltion turvallisuuspalvelun, johtaja heinäkuusta 1998 elokuuhun 1999in. Putin oli pääministeri Boris Jeltsin hallituksessa elokuusta 1999. Pääministerinä hän sai heti vaikean tehtävän, kun Šamil Basajeviinin joukot hyökkäsivät naapuritasavaltaan Dagestan. Kaikesta huolimatta hän sai tilanteen haltuunsa, Venäjän armeija torjui hyökkäyksen ja jatkoi operaatiota hyökkäämällä Tšetšeniaan (kts. Toinen Tšetšenian sota). Jeltsin jätti presidentin toimen hoitamisen 31. joulukuuta 1999, mikä teki Putinista Venäjän federaation toisen (aluksi tointa hoitaneen) presidentin. Varsinainen presidentinvaali pidettiin 26. maaliskuuta 2000, minkä Putin voitti saaden 52,94%:n äänistä.

Henkilökuva

Putin on presidentiksi suhteellisen nuori, yrittää välttää alkoholin juomista ja on hyvin kiinnostunut urheilusta (hän on lapsuudestaan asti harrastanut judoa). Hän puhuu saksaaissaissa sujuvasti ja jonkin verran englantia. Putin on naimisissa Ljudmila Putinan (syntynyt Kaliningrad) kanssa joka opettaa saksaa ja hänellä on kaksi lasta Maria (Маša) (s. 1985) ja Jekaterina (Katja) (s. 1986, Dresdenissa).

Politiikka

Toisin kuin hänen edeltäjänsä presidentti, Putin ei ole yhtä innostunut poistamaan Neuvostoliiton ajan menneisyyttä ihmisten muistoista. Hän on ilmaissut kantanaan, että Venäjän kommunistisennn hallinnon kausi oli rikoksistaan huolimatta merkittävä osa Venäjän historiaa ja vaikutti suuresti uudenlaisen venäläisen yhteiskunnan syntyyn. Tämän takia Venäjän kansallislaulu säveleksi palautettiin Neuvostoliiton hymni, kylläkin uusin sanoin.

Putin oli Irakin sotaa vastaan vuoden 2003 Irakin kriisin aikana.

Putinin puolueena tunnettu Yhtenäinen Venäjä -puolue sai maanvyöryvoiton vuoden 2003 parlamenttivaaleissa.

Putinin Kremlissä sanotaan työskentelevän kaksi ryhmittymää. Yksi on armeijan ja turvallisuuspalvelun ryhmä. Toinen, Perheeksi kutsuttu, on yhteydessä edellisen presidentin Boris Jeltsinin toimikaudella rikastuneisiin oligarkkeihin (hallitsevaan ryhmittymään kuuluvat). Nämä kaksi ryhmittymää ovat usein täysin eri mieltä asioista. Putin on pyrkinyt tasapainottelemaan näiden kahden ryhmittymän välillä. Viime aikoina on äkkirikastuneiden suurliikemiesten asema on tuottanut riitoja.

24. helmikuuta 2004, vajaa kuukausi ennen presidentinvaalia Putin erotti pääministeri Mihail Kasjanovin hallituksen ja nimitti Viktor Hristenkon virkaatekeväksi pääministeriksi. 1. maaliskuuta 2004 hän nimitti Venäjän EU-lähettilään Mihail Fradkovin pääministeriksi.

Putin voitti selvästi 14. maaliskuuta 2004 pidetyn presidentinvaalin. ETYJ:n vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit olivat lailliset ja vapaat, mutta julkilausumassa [1] kritisoitiin valtion hallinnassa olevien tiedotusvälineiden, istuvan presidentin suhteen puolueellista, uutisointia ja kehotettiin Venäjää 'toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vaalit tulevaisuudessa vastaavat yhä enemmän Euroopan neuvoston ja ETYJ:n asettamia normeja, tiedotusvälineiden vapaus mukaan lukien'. Kyseessä on toinen eli Venäjän federaation perustuslain mukaan toistaiseksi viimeinen virkakausi. Tämä ei sulje pois hänen asettumistaan uudelleen ehdolle 2012 kolmannelle kaudelle (ja 2016 neljännelle), sillä perustuslaki kieltää vain kolme peräkkäistä virkakautta. Tosin Venäjällä on herännyt ajatuksia muuttaa perustuslakia niin, että Putin voitaisiin valita kolmannelle kaudelle jo vuonna 2008. Putin itse on kuitenkin toistuvasti ilmoittanut, ettei hyväksy perustuslain muuttamista tältä osin.

Tšetšenian tilanne

Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Putinia myös Tšetšenian sotarikosten ja ihmisoikeusloukkausten vuoksi (esim. HRW

). Venäjä on vastannut kritiikkiin toteamalla tšetšeenikapinallisten olevan kytköksissä maailmanlaajuiseen islamistiseen terroristiverkostoon (mm. Al-Qaida)3

Demokratia ja tiedotusvälineet

Putinia on syytetty demokraattisten oikeuksien kaventamisesta Venäjällä. Monet lehdet ja televisiokanavat ovat eri syistä joutuneet valtion tai Putinia lähellä olevien ryhmien valvontaan. Putinin ehkä tunnetuin vastustaja Mihail Hodorkovski tuomittiin 9 vuodeksi vankeuteen veroepäselvyyksien vuoksi. Kun vielä Hodorkovskin pääosin omistama Jukos-öljy-yhtiö ajautui käytännössä valtion haltuun, on tämä herättänyt epäilyjä Putinin yksinvaltaisista pyrkimyksistä.

Presidenttinä Putin on kuitenkin huolellisesti välttänyt itse suoraan puuttumasta tiedotusvälineiden tai vastustajiensa vaientamiseen ja näin tavallisten venäläisten silmissä hän on edelleen erittäin suosittu. Hänet koetaan harvinaisena, korruptoitumattomana ja suoraselkäisenä johtajana.

Ulkopolitiikka

Vladimir Putin ja George W. Bush (2007)

Ulkopolitiikassa Putin on osoittautunut varsin taitavaksi. Kun Yhdysvallat joutui terroristihyökkäyksen kohteeksi syyskuussa 2001, asettui Putin erittäin voimakkaasti tukemaan Yhdysvaltain vastatoimia ns. Terrorismin vastaisessa sodassa. Näin hän saavutti Yhdysvaltain johdon luottamuksen, joka ei murentunut, vaikka Putin asettui tiukasti vastustamaan Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hyökkäystä Irakiin.

Vaikka Putin luonnollisesti pyrkii laajentamaan Venäjän vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa, näyttää hän olevan realisti tavoitteidensa suhteen. Erityisesti ensimmäisen presidenttikautensa alkuvaiheessa Putin pyrki välttämään kylmän sodan aikaista vastakkainasettelua suurvaltasuhteissa. Myöhemmin Putin ryhtyi kuitenkin korostamaan Venäjän suhteita erityisesti Kiinan suuntaan ja häneltä on kuultu ajoittain kovaakin kritiikkiä Yhdysvaltojen harjoittamaa ulkopolitiikkaa kohtaan. Erityisesti Putin on kritisoinut Yhdysvaltain ohjuspuolustushanketta, Irakin sotaa, sekä Yhdysvaltojen pyrkimyksiä laajentaa vaikutusvaltaansa Neuvostoliiton hajotessa itsenäistyneiden entisten neuvostotasavaltojen alueella.