Westfalenin rauha

Westfalenin rauha päätti kolmikymmenvuotisen sodan. Se solmittiin Münsterissa 24. lokakuuta 1648. Neuvottelut käytiin Ferdinand IIIn:n, Ranska, Espanjan, Alankomaiden (Yhdistyneet provinssitn), Ruotsi, Portugalin ja paavin edustajien kesken.

Prahan rauhansopimus, sisältäen aikaisemman Augsburgin sopimuksen jäi voimaan, tosin rajoiksi määrättiin vuoden 1624 rajat, mikä oli protestanteille eduksi. Ranska sai Metzin, Toulin ja Verdunin hiippakunnat ja Elsassin (Alsacen) lukuun ottamatta Strassburgia ja Mülhousenia. Ranska sai myös äänivallan Saksan valtiopäivillä.

Ruotsi sai Länsi-Pommerin ja Bremenin ja Stettinin hiippakunnat, ja äänioikeuden Saksassa. Baijeri sai vaaliruhtinaan arvonimen, ja sai siten äänestää keisarinvaalissa. Brandenburg-Preussi sai Itä-Pommerin ja Magdeburgin hiippakunnan.

Sveitsi tunnustettiin itsenäiseksi. Protestanttinen yhdistyneet Alankomaat tunnustettiin itsenäiseksi. Se oli kapinoinut Espanjaa vastaan 80 vuotta aikaisemmin, mutta oli edelleen ollut virallisesti Habsburgien omaisuutta.

Saksan ruhtinaat saivat oikeuden ulkopolitiikkaan, mutta eivät saaneet julistaa sotaa keisariaan vastaan. Keisarin valinta ennen edellisen kuolemaa kiellettiin. Pfalz jaettiin Frederik V:n pojan Kaarle Ludvigin ja Baijerin vaaliruhtinaan Maximilianin kesken. Se jakautui siten katoliseen ja protestanttiseen osaan, joista Kaarle Ludvig sai Reinin Pfalzin ja Maximilian piti Ylä-Pfalzin.

Aiheesta muualla

• Rauhansopimusteksti (englanniksi)