Etymologia
Wicca-nimi on peräisin anglosaksin weik- tai wic-sanoista, jotka olisivat tarkoittaneet uskontoa, magiaa, viisautta tai taivuttamista tai kääntämistä. Sanaa nykypäivänä käytetään sekä wicca-uskonnosta että sen harjoittajasta.
Wiccan suuntaukset
Wicca nykypäivänä jakautuu kahteen kenttään, traditionaaliseen wiccaan (kuten gardnerilaisuus ja alexandrialaisuus) sekä uuswiccaan. Traditionaalinen wicca apostolisine oppijärjestelmineen keskittyy yhteisöiksi ('coven') siinä missä uuswiccat (eklektiset wiccat) kokoavat uskontonsa julkisista lähteistä ja harjoittavat sitä usein yksin. Traditionaalisella wiccalla tarkoitetaan alkuperäisessä muodossa harjoitettavaa wiccaa, jonka harjoittajilla on yhteys ('lineage') traditionsa perustajiin, joko Sandersiin tai Gardneriin. Erilaisia wicca-traditioita on kuitenkin runsaasti omine sääntöineen ja harjoitusmuotoineen ja niistä saattavat jopa puuttua täysin alkuperäisen wiccan harjoituksen tunnusmerkit ja säännöt. Traditionaalinen wicca ei muutu, vaan pysyy samana initiaatiopolvesta toiseen. Traditionaalisen wiccan harjoittajaksi ei voi ryhtyä ilman pätevän traditionalistin initiaatiota ja tradition koulutusta. Eklektinen wicca saattaa tehdä rituaalinsa joka kerta eri tavalla ja muuntaa viitekehystään halutessaan. Yleinen ohjenuora eklektisen wiccan harjoittajien keskuudessa on: 'jos se tuntuu oikealta, se mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös on sitä.'
Wiccan keskeinen moraalis-eettinen ohjenuora on ns. Wiccan Rede: 'Jos se ei vahingoita ketään, tee mitä haluat.' Rede itsessään on paljon pitempi runo, ja tämä lause vain sen viimeinen rivi.
Kaikki noidat eivät ole wiccoja ja jotkut wiccat eivät halua itseään nimitettävän noidiksi.
Wicca-uskomukset
Wiccassa luontoa pidetään pyhänä ja jumaluutta luonnossa ja kaikessa läsnä olevana. Tämän uskonnon kannattajat kunnioittavat luontoa, suvaitsevat muita uskontoja, eivätkä hyväksy käännyttämistä.
Wiccat uskovat Jumalattareen ja Jumalaan, monet jopa useampiin. Monet osoittavat rituaalinsa myös vain yhdelle panteonille, uskoen että kaikki jumaluudet ovat loppujen lopuksi yksi suuri kollektiivinen jumaluus.
Wiccat harjoittavat uskontoaan suorittamalla juhlistavia rituaaleja esbateina ja sapatteina. Esbatia vietetään täydenkuun aikaan, joita vuodessa on 12-13 kertaa ja sapatteja on vuoden mittaan kahdeksan. Suuria sapatteja ovat samhain, imbolc, beltane ja lughnasad. Pienemmät sapatit ovat tasauksina ja seisauksina, yule talvipäivänseisauksena, litha kesäpäivänseisauksena, ostara kevätpäiväntasauksena ja mabon syyspäiväntasauksena.
Suomen vapaa wicca-yhdyskunta
Osa suomalaisista wiccoista on järjestäytynyt Suomen vapaa wicca-yhdyskunta -nimiseksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Yhdyskunta haki opetusministeriöltä virallisen uskontokunnan asemaa vuonna 2001. Ministeriö ja edelleen korkein hallinto-oikeus hylkäsivät hakemuksen sillä perusteella, että wiccalaisuudessa ei ole 'yhtenäistä ja vakiintunutta, esimerkiksi uskontunnustukseen, pyhiin kirjoituksiin tai muihin pyhinä pidettyihin perusteisiin perustuvaa oppijärjestelmää'.
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
- Janet & Stewart Farrar;, A Witches' Bible (1981, 1984)
- Adler, Margot, Drawing Down The Moon (1979)
-
-