William James

William James (1842-1910) oli yhdysvaltalainen psykologi ja filosofin sekä pragmatismi perustaja yhdessä Charles Sanders Peircen kanssa. James toimi Harvardin yliopistonan professori vuodesta 1876 lähtien kuolemaansa saakka.

James oli empiristi ja asetti perustaksi sen, mikä sisältyy välittömään kokemukseen. Filosofiassa jamesläinen metafysiikkaa oli pluralismi. Filosofisesti Jamesia pidetään idealismin ja Peirceä realismin kannattajana.

Jamesia pidetään nykyaikaisen uskontopsykologian perustajana. James kirjoitti muun muassa amerikkalaisen psykologian perusteoksena pidetyn The Principles of Psychology, joka ilmestyi vuonna 1890.

Teoksillaan The Will to Believe (1897), The Varieties of Religious Experience (1902, suom. Uskonnollinen kokemus), Pragmatism (1907, suom. Pragmatismi) ja The Meaning of Truth (1909) James loi maineen yhtenä aikansa merkittävimmistä filosofeista.

William Jamesin vuonna 1896 pitämän esitelmän ”The Will to Believe” mukaan uskonnollinen uskon on äärettömän riskin ottamista. Se on kuin vuorikiipeilijä hengenvaarallinen loikka, joka ei voi toteutua ilman vankkaa uskoa hypyn onnistumiseen.

William Jamesin veli Henry James oli eräs Yhdysvaltain tunnetuimpia kirjailijoita.

William Jamesin uskontotiede

William James käsittelee teoksessaan The Varieties of Religious Experience uskonnollista kokemusta vertailevasta uskontopsykologisesta näkökulmasta. Hän esittää teoksessaan lukuisia tapauksia uskonnollisesta tai mystisestä kokemuksesta ja kuvailee niitä yleisellä tasolla. Hänen mukaansa kaikissa uskonnoissa tavattava pyhyyden idea käsittää seuraavat piirteet:

• 1. Tunne avarammasta elämästä ja varmuus ideaalisen voiman olemassaolosta.
• 2. Tunne ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään.
• 3. Ääretön haltioitunut vapauden tunne.
• 4. Tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan ja sopusointuisen kiintymyksen suuntaan.

Jamesin mukaan nämä pyhyyden piirteet tulevat esiin erityisesti uskonnollisen kokemuksen tai kääntymyksen kokeneilla ja johtavat vielä a) jonkinasteiseen asketismiin b)sielun lujuuteen c) henkiseen puhtauteen ja d) lähimmäisenrakauteen. William James, Uskonnollinen kokemus (Alkuteos: Varieties of religious experience, 1902, Suomennos: Elvi Saari), Hämeenlinna 1981, s. 204-206.

Mystistä kokemusta hän luonnehtii seuraavasti:

• 1. Sanat eivät pysty sitä ilmaisemaan. Mystistä kokemusta ei voida jakaa, eikä siirtää toiselle. Se voidaan kokea vain välittömästi.
• 2. Tiedollinen laatu. Vaikka mystiset tilat ovat tunnetilojen kaltaisia niiden kokijalle niillä on myös tiedollinen aspekti. Niissä paljastuu Jamesin mukaan 'totuuden syvyys tavalla, johon loogisesti etenevä äly ei koskaan ulotu'.
• 3. Lyhytaikaisuus. Mystiset tilat rajoittuvat puoleen tuntiin tai korkeintaan tuntiin.
• 4. Passiivisuus. Mystistä tilaa voidaan valmistella määrätyillä tekniikoilla, mutta itse tila tapahtuu ihmisen omasta tahdosta riippumatta.William James, Uskonnollinen kokemus (Alkuteos: Varieties of religious experience, 1902, Suomennos: Elvi Saari), Hämeenlinna 1981, s. 278-279.

William Jamesin mukaan uskonnolliset kokemukset liittyvät alitajunnan toimintaan ja alitajunnan tai alitajuisen minuuden 'ryntäämiseen tajuntaan'. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan pidä niitä vähävarvoisina, vaan kirjoittaa 'mystisten tilojen todellisuus ehdottomasti kumoaa sen kuvitelman, että epämystiset tilat olisivat ainoat uskottavat tilat ja määräisivät lopulta, mitä saamme uskoa'William James, Uskonnollinen kokemus (Alkuteos: Varieties of religious experience, 1902, Suomennos: Elvi Saari), Hämeenlinna 1981, s. 309. ja lisäksi 'Minusta tuntuu, ettei mikään filosofia anna meille oikeutta kutsua näkymätöntä eli mystistä maailmaa epätodelliseksi'.William James, Uskonnollinen kokemus (Alkuteos: Varieties of religious experience, 1902, Suomennos: Elvi Saari), Hämeenlinna 1981, s. 359.

William Jamesin mukaan uskontokritiikissä on tehtävä tarkka ero henkilökohtaisen uskontoelämän ja järjestäytyneen laitostuneen uskonnonharjoituksen välillä. Hän käsittelee mm. uskonnollisia vainoja ja toteaa, että 'kaikesta huolimatta emme voi pitää hurskautta enempää tämän kuin muidenkaan julmuuksien syynä'. Hänen mukaansa uskonnollisellakin ihimisellä voi olla 'epäpyhiä, häiritseviä ajatuksia ja mielleyhtymiä' ja lisäksi 'halpamaisuudet kuuluvat uskonnon turmeltuneelle seuralaiselle, hallitsevalle yhteiskuntahengelle'.William James, Uskonnollinen kokemus (Alkuteos: Varieties of religious experience, 1902, Suomennos: Elvi Saari), Hämeenlinna 1981, s. 250-253.

Lähteet

Kirjallisuutta