Wolfgang Amadeus Mozart

Wolfgang Amadeus Mozart (27. tammikuuta 1756, Salzburg – 5. joulukuuta 1791, Wien) oli itävaltalainen klassismin ajan säveltäjä. Hänet sijoitetaan usein eurooppalaisen taidemusiikininin kolmen suurimman säveltäjän joukkoon Johann Sebastian Bach ja Ludwig van Beethovenin rinnalle. Mozartin koko nimi oli Amadeo Chrysostomos Wolfgangus Theophilius Mozart. Alun perin Amadeo nimen tilalla oli Johannes, mutta Mozart vaihtoi tämän nimen ollessaan 14-vuotias. Myös nimiä Amadeo ja Amadé käytettiin.

Elämä

Lapsuus

ja Wolfgang Amadeus Mozart soittamassa yhdessä vuonna 1776.]] Wolfgang Amadeus Mozart syntyi Salzburgissa vuonna 1756. Hän sai nimensä isoisänsä ja pyhimys Johannes Krysostomoksen mukaan: Johannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus Mozart. Myöhemmin hänen isänsä, hovimuusikko Leopold Mozart lyhensi nimen ja käänsi kreikkalaisen Theophiluksen latinalaiseksi Amadeukseksi (Jumalan rakastama). Mozart käytti itse etunimeä Wolfgang ja sen perään kirjoitti Theophiluksen ranskankielisen (Amadé) tai italiankielisen (Amadeo) käännöksen.

Mozartin sisaresta Nannerlista tuli myös muusikko. Tämän ollessa seitsenvuotias isä alkoi opettaa hänelle klaaverinsoittoa. Wolfgang Amadeus Mozart kirjoitti ensimmäiset sävellyksensä nelivuotiaana, ja lapset edistyivät niin nopeasti, että vuosina 1762-1773 perhe kiersi esittelemässä Mozartin sisaruksia lapsineroina. Pojalla oli tarkka korva ja hän pystyi muistamaan kokonaisia sävellyksiä kertakuulemalta. Mozart matkusti myöhemminkin erittäin paljon Euroopassa, mutta asui suurimman osan elämästään Salzburgissa. Hän sairasteli lapsena usein, mutta Leopold oli huolestuneempi vähentyneistä tuloista kuin lapsensa terveydestä. Mozartin myöhempään terveydentilaan ovatkin saattaneet vaikuttaa jatkuva matkustaminen ja kylmä ilmasto.

Mozart kirjoitti ensimmäisen sinfoniansa kahdeksanvuotiaana vuonna 1764 ja ensimmäisen oopperansa 12-vuotiaana vuonna 1768. Hän työskenteli aluksi Salzburgin arkkipiispa Schrattenbachin palveluksessa. Kun tämä kuoli vuonna 1771, hänen seuraajakseen tuli ankara Hieronymus von Colloredo, joka oli oikea tyranni Wolfgangin isän Leopoldinkin mielestä. Colloredon hovissa Mozart oli samassa asemassa kuin keittiöhenkilökuntakin.

Vuodet 1775–1788

]] Vuonna 1775 Mozart sävelsi viisi viulukonserttoaan (KV 207, KV 211, KV 216, KV 218 ja KV 219). Tammikuussa 1777 hän sävelsi pianokonserton Es-duuri (KV 271). 23. syyskuuta 1777 Mozart ja hänen äitinsä Anna Maria lähtivät uudelle matkalle, jonka aikana syntyi kuuluisa Pariisin-sinfonia (KV 297). Vain parin viikon kuluttua, vuonna 1778, Mozartin äiti kuoli. Vuonna 1781 Mozart erosi arkkipiispan palveluksesta ja siirtyi vapaaksi säveltäjäksi. Näinä aikoina syntyi esimerkiksi kuuluisa A-duuri-pianosonaatti, jonka päättää 'turkkilainen rondo' (tunnetaan suomessa nimellä 'Turkkilainen marssi'). Vuonna 1782 Mozart avioitui Constanze Weberin kanssa, ja samana vuonna valmistui ooppera Ryöstö seraljista.

Mozart ystävystyi aikansa suosituimman säveltäjän Joseph Haydnin kanssa, jota usein kutsutaan sinfonian isäksi. Näihin aikoihin hän myös kirjoitti kaksi käyrätorvikonserttoa (KV 417 ja KV 447) sekä kolme pianokonserttoa (KV 413-KV 415). Vuonna 1783 hän sävelsi noin 32 teosta, joista kuuluisin lienee jousikvartetto nro 15 (KV 421). Hän vietti paljon aikaa Haydnin kanssa Wienissä, ja vuonna 1786 valmistui ooppera Figaron häät. Seuraavana vuonna hän sävelsi yhden kuuluisimmista teoksistaan, serenadin nro 13, Eine kleine Nachtmusik (Pieni yösoitto, KV 525). Muutamaa päivää myöhemmin Prahassa esitettiin ooppera Don Giovanni. Oopperan viimeisessä näytöksessä kuollut komtuuri vaati Don Giovannia parantamaan tapansa, minkä on nähty johtuvan Mozartin isän kuolemasta samana vuonna. Vuonna 1788 Mozart sävelsi 43 teosta, joista kuuluisimmat ovat epäilemättä kolme viimeistä sinfoniaa (numerot 39 Es-duuri, 40 g-molli ja 41 C-duuri Jupiter).

Vuodet 1789–1791

Mozartin viimeinen elinvuosi oli kuumeisen luomistyön aikaa. Muiden sävellysten ohella hän sai valmiiksi peräti kaksi oopperaa. Hän aloitti myös Requiemin sävellystyön, mutta työ jäi kesken hänen kuollessaan. Vuonna 1790 esitettiin Così fan tutte ja keväällä 1791 hän alkoi suunnitella Taikahuilu-oopperaa, joka valmistui saman vuoden syyskuussa. Heinäkuussa tuntematon toimeksiantaja (kreivi Franz Walsegg, jolla oli tapana tilata säveltäjiltä teoksia ja esittää niitä ominaan) tilasi vaimonsa muistoksi Mozartilta kuolinmessun, requiemin. Mozart kuitenkin menehtyi ennen kuin ehti saada teosta valmiiksi, eikä kreivi Walsegg onnistunut saamaan teosta nimiinsä. Mozartin oppilas Franz Xaver Süssmayr viimeisteli messun Mozartin luonnosten pohjalta, mutta muutkin muusikot ovat täydentäneet Mozartin käsikirjoitusta.

Mozartin elämä ei ollut niin hankala kuin usein annetaan ymmärtää. Hän tosin sävelsi usein ilmaiseksi, ja ylellinen elämäntapa kulutti nopeasti muista lähteistä saadut varat. Hän oli velkainen, mutta viimeisenäkään vuonna ei köyhä ja unohdettu, vaan historiallisista lähteistä päätellen arvostettu säveltäjä. Vähitellen hänen terveytensä heikkeni. Mozartin lopullisesta kuolinsyystä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Muun muassa reumakuumetta, virtsamyrkytysatä ja kuppa on epäilty. Säveltäjä laskettiin nimettömänä joukkohautaan, mikä 1700-luvulla oli standardi keisari Joosef II:n säästökeinoista johtuen. Eräs Mozartin käyttämistään asunnoista on edelleen olemassa osoitteessa Domgasse 5, niin sanottu 'Figaro Haus', koska hän sävelsi siellä oopperansa Figaron häät.

Mozartin ja Constanzen kuudesta lapsesta kaksi selvisi aikuisikään asti. He olivat pojat Karl Thomas ja Franz Xaver Wolfgang, joista jälkimmäisestä tuli myöhemmin säveltäjä.

Mozartin on väitetty kärsineen Touretten oireyhtymästä, mutta asiasta ei ole varmoja todisteita.http://www.saunalahti.fi/kup/syndroma/tourette.htm

Tyyli

Mozartin teoksia, kuten myös Haydnin, pidetään arkkityyppeinä klassismin tyylistä. Hänen teoksensa on tehty aikana, jolloin kyseinen tyyli muuttui kontrapunkteja hylkivästä galantista tyylistä jälleen myöhäisbarokin monimutkaista kontrapunktitekniikkaa sisältäväksi. Mozartin oma kehitys heijastelee klassismin tyylin kehitystä varsin läheisesti. Monipuolisena säveltäjänä Mozart sävelsi lähes kaikkia tuon ajan tärkeimpiä teostyyppejä, kuten sinfonioita, oopperoita, konserttoaja sekä kamarimusiikki, kuten jousikvartettojaja ja pianosonaattejaaa. Vaikka mikään näistä sävellysmuodoista ei ollut uusi, Mozart vaikutti erityisesti pianokonserton kehitykseen ja suosioon. Mozart sävelsi myös suuren määrän kirkkomusiikki, kuten messuja sekä monia kevyempiä teostyyppejä kuten tansseja, divertimentoja ja serenadeja.

Kaikki klassisen tyylin keskeiset piirteet voidaan löytää Mozartin musiikista. Selkeys, tasapaino ja läpinäkyvyys ovat kaikki mukana, joskin tuon ajan musiikille tyypillisen hentouden lisäksi Mozartilla on myös voimakkaasti uhkaavansävyisiä teoksia, kuten 24. pianokonsertto, 40. sinfonia ja Don Giovanni. Varsinkin elämänsä viimeisen vuosikymmenensä aikana Mozart tutki kromaattista harmoniaa ajalleen poikkeuksellisen syvälliseen tapaan. Tuolloin syntynyt Haydnin suuresti ihailema Dissonanssi-jousikvartetto (KV 465) osoittaa erityisen selvästi, ettei Mozartin musiikki ole vain kepeää ja hyväntuulista.

Varhaisista vuosistaan asti Mozartilla oli kyennyt jäljittelemään musiikkia, jota hän kuuli. Koska hän oli matkustanut paljon, hänellä oli paljon musiikillisia kokemuksia, joista hän rakensi oman sävelkielensä. Lontoossa hän oli tavannut Johann Christian Bachin ja kuullut hänen musiikkiaan; Pariisissa, Mannheimissa ja Wienissä hän kuuli niin ikään näiden kaupunkien säveltäjien töitä. Italiassa hän oli tutustunut italialaiseen alkusoittoon ja opera buffaan, ja molemmat vaikuttivat suuresti hänen kehitykseensä säveltäjänä. Italiassa ja Lontoossa Mozartin kohtaama galantti tyyli oli tuolloin kukoistuksessaan: musiikki oli mutkatonta, kevyttä, kadensseja oli runsaasti, rakenteet yksinkertaisia, muodot symmetristä, perussointuja (toonikaaa, dominantti ja subdominanttia) painotettiin vahvasti. Galantti tyyli oli vastareaktiota myöhäisbarokin musiikin monimutkaisuudelle. Mozartin varhaiset sinfoniat ovat galantin tyylin mukaisia italialaisia alkusoittoja: osia on kolme, ja ne ovat usein keskenään homotonaalisia (eli alku- ja loppuosa ovat samassa sävellajissa ja keskimmäinen hidas osa näiden mollisävellajissa). Jotkin toiset Mozartin varhaiset sinfoniat jäljittelevät selvästi Johann Christian Bachin tyyliä ja jotkin perustuvat wieniläisten säveltäjien suosimiin pyöristettyihin, kaksiosaisiin muotoihin (joissa on kaksi suunnilleen samanpituista osaa eri sävellajeissa).

Vanhemmiten Mozart alkoi lisäillä musiikkiinsa barokin tyylipiirteitä. Esimerkiksi 29. sinfoniassaan (A-duuri, KV 201) hän käyttää ensimmäisen osan pääteemassa kontrapunktitekniikkaa sekä kokeilee eripituisten fraasien mahdollisuuksia. Joissakin hänen kvartetoissaan vuodelta 1773 finaalit ovat fuugia, mikä on todennäköisesti peräisin Haydniltä, sillä tämä oli juuri julkaissut kvartettonsa opusnumeroltaan 20. Molemmat säveltäjistä saivat musiikkiinsa jotain myös saksalaisen kirjallisuuden tuolloin kokemasta romantiikkaa enteilevästä Sturm und Drang -tyylikaudesta.

Läpi elämänsä Mozart rikastutti useita musiikinlajeja ja sävelsi välillä instrumentaalimusiikkia ja välillä oopperoita. Hän viljeli oopperoissaan kaikkia tuolloin vallinneita tyylejä: opera buffaa (Figaron häät, Don Giovanni, Così fan tutte), opera seriaa (Idomeneo) ja singspieliä (Taikahuilu). Myöhemmissä oopperoissaan hän muunteli hienostuneesti soitinnusta ja äänenväriä ilmaistakseen tai painottaakseen tiettyjä mielentiloja tai tunnetiloja sekä juonenkäänteitä. Mozartin oopperoiden ja instrumentaaliteosten kesken oli jatkuvaa vuorovaikutusta. Jatkuva orkesterinkäytön hienostuminen sinfonioissa ja konsertoissa tarjosi resurssit, joista hän ammensi oopperoidensa orkestraatioon, ja oopperoiden psykologisten efektien käyttö heijastui niin ikään hänen muihin sävellyksiinsä.

Sävellyksiä

Mozart oli hyvin tuottelias säveltäjä ja sävelsi lähes kaikkia teostyyppejä. Hänen arvostetuimpia teoksiaan ovat oopperat, pianokonsertottt ja sinfonia sekä jousikvartetot ja -kvintetotaa. Mozart sävelsi myös soolopianoteoksia, muuta kamarimusiikki, messuja ja muuta kirkkomusiikkia sekä loputtoman määrän tansseja, divertimentoja ja muuta aikansa kevyttä viihdettä.

Mozart sävelsi elämänsä aikana orkesterille 68 sinfoniaa – joista tosin vain 41 on numeroitu – ja 27 pianokonserttoa, 5 viulukonserttoa, 4 käyrätorvikonserttoa ja 5 muuta puhallinkonserttoa. Kamarimusiikin alalta mainittakoon 36 viulusonaattia, 23 jousikvartettoa ja 5 jousikvintettoa.

Mozartin näyttämö- ja vokaalimusiikkiin sisältyy 17 messua, 23 oopperaa tai oratoriota ja lukuisa määrä lauluja ja konserttiaarioita.

Muotokuvia

Kuva:Mozart-by-Greuze-1763.jpg|Mozart 5-vuotiaana Kuva:Young Mozart.jpeg|Mozart 14-vuotiaana (1770) Kuva:Mozart at Melk09.jpg|Wolfgang Amadeus Mozart 15-vuotiaana. Saverio dalla Rosan maalaus, 6-7. tammikuuta 1770 Kuva:Mozart painted by Delahaye 1772 detail.jpg|Mozart vuonna 1772 Kuva:Der junge Mozart am Klavier.jpg|Mozart lapsena klaaverin ääressä Kuva:Wolfgang Amadeus Mozart 1789.jpg|Mozart vuonna 1789 Kuva:W a mozart.jpg Kuva:Edliner Mozart.jpg Kuva:1 euro Austria.jpg

Lähteet

• Eila Jaatinen: Mozartin juhlaa (Vantaan Lauri 16.3.2006).

Katso myös

• Amadeus (elokuva). Peter Shaffern on kirjoittanut Mozartista näytelmä Amadeus. Miloš Forman ohjasi sen pohjalta samannimisen elokuvan.
• Köchelin luettelo Mozartin teoksista

Aiheesta muualla

Linkkejä

• Neue Mozart Ausgabe Kootut teokset digitoituna
• Compact Mozart biography
• Kari Rydmanin radiosarja Mozartin viimeinen vuosi (YLE)
• Mozart-kriittinen kirjakatkelma
• Mozartin kotimuseo Salzburgissa
• Piano Sonatas K 533, 545, 570, 576 MP3 Creative Commons Recording

Kirjallisuutta