WWF

WWF (World Wide Fund For Nature, Maailman luonnonsäätiö) on kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö, jonka tehtävänä on suojella luontoa. Aluksi WWF keskittyi suojelemaan yksittäisiä eläimiä (esim. tiikerit ja jääkarhut), mutta 1980-luvulta lähtien se on panostanut enemmän maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseen. WWF pyrkii vaikuttamaan ympäristölainsäädännön kehittämistä eri maissa ja kansainvälisten sopimusten tekemiseen, esim. päästöjen rajoittamiseen.

Historia

Mistä kaikki sai alkunsa

Kaikki alkoi vuonna 1960, kun eläintieteilijä Julian Huxleyn artikkeli julkaistiin englantilaisessa The Observer -lehdessä. Artikkeli käsitteli Julian Huxleyn Afrikan-matkaa ja sitä mitä hän siellä oli nähnyt ja kokenut. Eniten Huxleytä huolestuttivat nykyisen Tansanian ja Zimbabwen alueet, jotka aikaisemmin olivat kuhisseet elämää.

Yksi artikkelin lukijoista oli englantilainen liikemies Victor Stolan, joka kirjoittaessaan Huxleylle ehdotti varojen keräämistä Afrikan luonnonsuojeluun. Myös ornitologi Peter Scottin ja lintuharrastaja Guy Mountfortin mielissä oli herännyt sama ajatus.

Niinpä vuonna 1961 Peter Scott, Guy Mountfort ja luonnonsuojeluneuvoston puheenjohtaja Max Nicholson kokoontuivat Lontoossa ja luonnostelivat ehdotuksen 'luonnon punaisen ristin' perustamisesta. He ehdottivat että järjestön rahat käytettäisiin maailmanlaajuisiin luonnonsuojeluhankkeisiin ja järjestö sai nimekseen World Wildlife Fund (WWF).

Toinen mietinnän aihe oli logo. Sen piti olla helposti tunnistettava ja kielirajoja rikkova. Sellainen löytyi Lontoon eläintarhan uudesta asukista, pandasta nimeltä Chi-Chi. Gerald Wattersonin luonnosten pohjalta Peter Scott suunnitteli WWF:n kuuluisan logon.

Ensimmäiset WWF:n varat saatiin lahjoituksina ja ensimmäinen toimisto perustettiin Sveitsin Morgesiin.

WWF:n perustamisen syyt

WWF perustettiin elvyttämään ja auttamaan jo sukupuuttoon kuolemassa olevia kasvi- ja eläinkuntia sekä parantamaan luontoa keräämällä varoja luonnonsuojeluun.

Yksi ensimmäisistä WWF:n tekemistä lahjoituksista luonnon hyväksi oli tiehöylän ja ruohonleikkurin lahjoittaminen Kenian Masai Maran luonnonpuistollelle. Lahjoitus saattaa tuntua pieneltä nykypäivän mittakaavassa, mutta se oli askel luonnonsuojelun hyväksi.

WWF aloittaa toimintansa

11 kuukauden jälkeen siitä, kun Victor Stolan oli ehdottanut WWF:n perustamista, allekirjoitettiin Morgesin manifesto (ohjelmajulistus) ja WWF pääsi aloittamaan toimintansa Sveitsistä käsin. Kolmen ensimmäisen toimintavuotensa aikana WWF:n onnistui kerätä ja lahjoittaa lähes kaksi miljoona dollaria suojeluprojekteihin. Suurimman osan lahjoittajista muodostivat yksityishenkilöt, jotka olivat lähteneet liikkeelle villieläinten ahdingosta kertoneiden artikkeleiden innoittamina. WWF:n onnistui herättää toiminnallaan luonnonsuojelun merkitys monen länsimaalaisen ihmisen ajatusmaailmassa. Muutamat ensimmäisistä WWF:n avustuskohteista olivat ICUN (Sveitsin kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) ja Galápagossaarten luonnon suojelemiseksi perustettu Charles Darwin Foundation. WWF auttoi myös Galápagossaarten kansallispuiston perustamisessa. Doñanan kansallispuiston luominen Espanjaan oli myös yksi WWF:n suurprojekteista.

Vuonna 1970 perustettiin WWF:n 1001-rahasto, silloisen puheenjohtajan, Hollannin Prinssi Bernhardin aloitteesta. Rahasto sai nimensä, kun 1001 lahjoittajaa lahjoitti kukin 10 000 dollaria sen hyväksi.

1970-luvulla WWF käynnisti ensimmäisen sademetsäkampanjansa, jonka tuotto meni sademetsien muuttamiseksi suojelualueiksi. 1972 käynnistettiin Projekti Tiikeri, 1976 WWF aloitti mertensuojelukampanjan ”The Seas Must Live”, joka teki mm. suojelualueita valaille, delfiineille ja merikilpikonnille ja vuosikymmenen lopussa ”pelastakaa sarvikuonot”, jonka tuotto meni sarvikuonojen salametsästämisen lopettamiseksi. WWF oli mukana perustamassa CITES-sopimusta, jonka tarkoituksena oli estää uhanalaisten kasvien ja eläinten salakuljettaminen ja kauppaaminen.

1980-luvun alkuun mennessä WWF:n kannattajien joukko noussut jo miljoonaan. Alkajaisiksi WWF osallistui yhdessä ICUN:n ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) kanssa laatimaan Maailman luonnonsuojelun strategiaksi kutsuttua asiakirjaa. Asiakirjan tavoitteena oli toimia ohjenuorana ja siinä luonnosteltiin keinoja, joilla saatettaisiin luoda maailma, jossa kasvien, eläinten ja ihmisten olisi hyvä elää yhdessä. 1980-luvulla käynnistyi myös toiminta, jossa köyhien maiden velkoja muunnetaan luonnonsuojeluun ohjatuiksi varoiksi. Näin on saatu rahoitettua suojeluhankkeita mm. Filippiineillässassa, Sambia ja Boliviassa. WWF:n huomattua että nimi ”World Wildlife Fund” ei täysin vastannut toiminnan laajuutta, nimi vaihdettiin vuonna 1986 uuteen, joka oli ”World Wide Fund For Nature”. Ainoat jotka jäivät käyttämään vanhaa nimeä olivat Yhdysvallat ja Kanada.

Yksi 1990-luvun suurimpia tapahtumia oli YK:n Rion ympäristökokous vuonna 1992, missä WWF oli mukana taivuttelemassa maailman hallituksia allekirjoittamaan maailman luonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta käsittelevät sopimukset ja valvomaan, että sopimuksia noudatettaisiin tehokkaasti. Myös Forests Stewardship Councilin (FSC) perustaminen 1993 on WWF:n aikaansaannosta. Samana vuonna WWF:n uudeksi kansainväliseksi johtajaksi tuli Claude Martin. Samana vuonna valmistui myös suojelutyön uudelleenarviointi, jossa päädyttiin keskittämään toiminta metsien, sisävesien, rannikoiden ja merten suojeluun. 1997 WWF oli mukana laatimassa Kioton sopimusta kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Vuonna 1998 WWF julkaisi ensimmäisen katsauksen ihmisen vaikutuksesta maapallon ekosysteemiin eli ”Living Planet”-raportin.

Seuraukset

Ainakin 1970-luvulla käynnistetty projekti sademetsien suojelemiseksi on tuottanut tulosta, sillä monista Keski-Afrikan, Kaakkois-Aasian ja Latinalaisen Amerikanenen sademetsäalueista tehtiin suojelualueita. Myös mertensuojelukampanja sekä projekti tiikeri hyväksi ovat onnistuneet, sillä tiikerikanta saatiin nostettua kahdesta tuhannesta neljään tuhanteen. CITES-sopimus on myös ollut ansiokas, sillä vuonna 2000 TRAFFIC:n jäi miljardien dollareiden arvosta laittomasti pyydystettyjä villieläimiä ja uhanalaisia kasveja. Myös mm. Boliviassa, Sambiassa ja Filippiineillä rahoitetut suojeluhankkeet ovat WWF:n aikaansaannoksia. Rion ympäristökokous kenties herätti maailman päättäjät ja liike-elämän johtajat tunnustamaan maailmaa uhkaavan ympäristökriisin. Kioton sopimuksenkin voimaansaattaminen on jatkunut sen perustamisesta (1997) lähtien. Vielä tänäkin päivänä WWF jatkaa taisteluansa luonnon puolesta.

Kritiikki

Yleisesti ottaen WWF on erittäin kunnioitettu järjestö, mutta jotkut kokevat sen toiminnan liian konservatiiviseksi ja lempeäksi. WWF tekee paljon yhteistyötä eri yhtiöiden kanssa, kuten Stora Enson kanssa. [1]

Tämä on herättänyt epäilyjä kuinka vapaasti WWF voi toimia, vaikka yhtiöt eivät suoraan sitä painostaisikaan. Esimerkiksi 2003 alkanut eri luonnonsuojeluliittojen työ Saamenmaan porometsien puolesta on johtanut osittaiseen moratorioon eli metsähakkuiden kieltoon, jonka WWF on hyväksynyt ja todennut Saamenmaan työn olleen tehdyn. Samaan aikaan Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat ilmaisseet toimenpiteiden jääneen liian laihaksi.