Keihään merkitys japanilaisessa kulttuurissa
Keihäällä on Japanissa vahva symbolinen merkitys. Legendan mukaan Izanagien () loi Japanin saaret yarin kärjellä merenpohjasta nostamallaan maalla.
[Bu-Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 52 ] Tästä periytyy keihään arvo seremoniavälineä. Se oli paitsi luomisen myös armeijoiden valtaa kuvaava symboli. Yari-keihästä kannettiin Japanin feodaaliaikana lääninherrojen (
daimioiden) matka- ja seremoniakulkueiden kärjessä vallan ja mahdin tunnusmerkkinä.
Japanilaisen keihään päätyypit
Japanilaisessa keihäässä kärki taottiin tangonpäähän, joka työnnettiin keihään varressa olevaan reikään ja kiristettiin puutapeilla (
mekugi). Tämä poikkeaa selvästi kiinalaisen (
hoko) keihäänkärjen kiinnityksestä, jossa keihäänvarsi liitettiin keihäänkärjen putkimaiseen kantaosaan. Japanilaisten kehitysmallilla keihäästä saatin keveämpi ja tasapainoisempi ilman että lujuudesta tarvitsi tinkiä. Tämä muutos paransi myös keihään käsiteltävyyttä.
Yarin päätyyppi oli suorateräinen sugu yari, joka jaoteltiin pituuden mukaan alaluokkiin. Yli 25 cm pituiset suorat keihäänkärjet olivat su-yari nimisiä ja lyhyemmät 25-10 cm teräpituudet yari-nimisiä.[Bu Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 54 ] Yarin terän poikkileikkaus saattoi olla nelisivuinen suunnikas (ryo shinogi yari) tai kolmisivuinen (sankoku yari).
Japanilaisen keihään varsi on kovapuinen ja nimeltään (nakae). Varren pituus voi vaihdella mutta on yleensä 2,5-3 metriä, tosin jopa 5 metrin pituisia varsia on käytetty. Varsi on yleensä varustettu metallisilla renkailla tai muilla heloilla (sujigane) ja varren alapäässä on yleensä valurautainen päätyheloitus. Tätä on voitu käyttää pistoihin vastustajan hermopisteisiin (atemi) tai muihin arkoihin kyusho-pisteisiin.
Keihäät voitiin myös varustaa kädensuojalla (tsuba) tai väistintagolla (hadome). Jalkaväkiosastojen (ashigaru) keihäiden pituus saattoi nousta 4,8-5,6 metriin. Vaikka hevosen selästä olisi pitkällä yarilla ollut hyvä ulottuvuus, käytännössä ratsuväen keihään enimmäispituus saattoi olla noin 4 metriä ja paino 8-10 kilogrammaa.
Yari-keihään valtakausi 1100-1600 luvuilla
Keihäs oli tehokas ase
haarniskoituja vastustajia vastaan. Sillä pystyi tavoittamaan ja lävistämään helposti ratsastavankin
bushin haarniskan suojaamattomat tai heikot kohdat. Yari oli myös ratsumiesten lempiase 1300-luvulta lopulta alkaen. Sotataktiikkaan Senkogu-kaudella tulleet väijytykset ja peitteisen maaston hyväksikäyttö saivat bushit lopullisesti vaihtamaan jousen (
yumi) pääaseena keihääseen (
yari).
[Bu-Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 52 ]
Japanilaisten torjuessa 1200-luvulla kahdesti mongolien maihinnousuyritykset osoittivat kurinalaiset keihäsyksiköt arvonsa hyökkääjien pysäyttämisessä. Vaikka 'jumalallinen tuuli' (kamikaze) tuhosikin sekä vuosina 1274 ja 1281 maihinnousua Japaniin yrittäneet mongolilaivastot, käytiin molemmilla kerroilla myös taisteluita japanilaisten puolustajien ja mongolihyökkääjien maihinnousuosastojen välillä, joissa japanilaiset keihäsyksiköt osoittautuivat tehokkaiksi.
Mongolisotien kokemusten perusteella keihään kehitys koki kukoistuskautensa ja 1300-1400 luvun taidoikkaimmat ja kokeneimmat miekkasepät kehittelivät yari-keihään muotoja ja valmistustekniikoita. Taistelevien valtakuntien eli Sengoku-kautena, (Sengoku jidai) aikaan 1500-luvulla oli kaikkien keihästyyppien kirjo tosikäytössä.[Bu-Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 53 ]
Lopullisen iskun armeijan suurille keihäsyksiköille teki tuliaseiden lisääntyminen Japanissa 1500-luvun lopulla. Vuonna 1575 Oda Nobunaga tuhosi taitavalla lunttulukkomuskettijoukkojen käytöllä Takeda-klaanin joukot Nagashinon taistelussa. Tämä on kuvattu Akira Kurosawan elokuvan (Kagemusha - varjokenraali) loppukohtaukseen.[Bu-Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 65]
Lähteet
Viitteet
Yari
Yari
Yari
)
