Yhdistymisvapaus on yksilön vapaus valita yhteistyökumppaninsa haluamaansa tarkoitukseen. Yhdistymisvapauteen kuuluu vapaus muodostaa
yhdistyksiä ja muita yhteenliittymiä kuten
yrityksiä. Yhdistymisvapaus on tyypillisesti
negatiivinen vapaus. Yhdistysmisvapauteen kuuluu myös negatiivinen vapaus olla valitsematta yhteistyökumppania, esimerkiksi olla hyväksymättä yhdistykseen jäsentä ja erottaa jäsen. Monien valtioiden kuten Suomen laissa säädellään yhdistyksiä ja siten vähennetään negatiivista yhdistymisvapautta. Tämä negatiivinen vapaus sulkea pois yhteenliittymästä on ristiriidassa syrjinnän kieltojen kanssa, joita on säädetty monissa valtioissa viime aikoina. Libertaarit kannattavat täyttä yhdistymisvapautta, myös yksityishenkilöjen oikeutta syrjiä; monet
egalitaristinnt vastustavat syrjimisvapautta
tasa-arvo nimessä. Myös syrjinnän uhan alla olevia tai olleita kansanryhmiä kuten ruotsinkielisiä, mustia ja naisia suosiva
käänteinen syrjintä on ristiriidassa yhdistymisvapauden kanssa. Käänteinen syrjintä usein sisältää suosittavalle ryhmälle varattavaa tiettyä kiintiötä julkisista tai yksityisistä resursseista. Myös lasten yhdistymisvapautta on rajoitettu lailla. Yhdistymisvapauteen kuuluu
järjestäytymisvapaus eli oikeus järjestäytyä ja olla järjestäytymättä, esimerkiksi työnantajaliittojen ja
ammattiyhdistysten vapaus toimia ja solmia
työehtosopimuksia ja työnantajien ja työntekijöiden oikeus olla kuulumatta järjestöihin. Yhdistymisvapautta on rajoitettu myös kriminalisoimalla rikollisjärjestöissä toimiminen.