Yhdistys- ja vakuuskirja

Yhdistys- ja vakuuskirja vuodelta 1789 laajensi Ruotsin kuningas Kustaa III:n valtaoikeuksia tekemällä muutoksia vuoden 1772 hallitusmuotoon.

Yhdistys- ja vakuuskirja poisti valtiopäiviltä oikeuden tehdä lakiesityksiä. Valtiopäivät säilyttivät kuitenkin oikeuden päättää veroista.

Toinen merkittävä muutos oli valtaneuvoston lakkauttaminen. Koska osa valtaneuvostosta oli aiemmin toiminnut korkeimpana oikeutena, täytyi sen lakkauttamisen jälkeen perustaa uusi erillinen korkein oikeusnn. Näin tuomiovalta erotettiin toimeenpanovallasta Montesquieu vallan kolmijako -opin mukaisesti.

Yhdistys- ja vakuuskirja myös kavensi aateliston yksinoikeutta moniin virkoihin. Muun muassa tästä syystä aatelisto ei hyväksynyt sitä ennen vuoden 1800 valtiopäiviä. Ja koska vuoden 1772 hallitusmuodon mukaan säätyprivilegioita sai muuttaa vain kaikkien säätyjen suostumuksella, yhdistys- ja vakuuskirja oli tässä suhteessa perustaltaan laiton 1800 valtiopäiviin asti.

Toisin kuin aateliset, talonpojat olivat hyvin tyytyväisiä yhdistys- ja vakuuskirjaan, sillä siihen sisältyi monia talonpojan asemaa parantavia uudistuksia. Esimerkiksi verorästit eivät enää voineet johtaa perintötilan muuttamiseen kruununtilaksi.

Suomessa yhdistys- ja vakuuskirja oli voimassa vuoden 1919 hallitusmuodon voimaantuloon saakka.Suomen Hallitusmuoto 17.7.1919/94, 95 § Samaan aikaan yhdistys- ja vakuutuskirjan kanssa oli vahvistettu myös erilliset vakuutukset porvaris- ja talonpoikaissäädyille, ja ne olivat Suomessa eräiltä osin voimassa vuoteen 1995 saakka.Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta 17.7.1995/971

Lähteet

Viitteet