Yksisarvinen

Yksisarvinen Johannes du Boysin kirjan In methodum miscendorum medicamentorum kansilehdeltä vuodelta 1572

Yksisarvinen (, ) on taruolento, jolla on hevosen vartalo ja pää, vuohen sorkat ja parta, leijonan häntä, sekä yksi usein kierteinen sarvi keskellä otsaa. Yksisarviset kuvataan tyypillisesti puhtaiksi, valkoisiksi olennoiksi, jotka antavat vain neitsyen koskea itseensä. Yksisarvisen sarvesta tehdyn juoman tai viinin juomisen yksisarvisen sarvesta tehdystä astiasta on uskottu suojaavan myrkyiltä ja toimivan lemmen nostattajana. Sarvivalaan ja sarvikuonon sarvia on usein esitelty yksisarvisen sarvina. Tarinoiden mukaan yksisarvisen saattoi saada kiinni siten, että sitoi neitsyen puuhun. Kun yksisarvinen kuuli neitsyen olevan hädässä, se tuli paikalle ja silloin piilossa väijyvä metsästäjä saattoi hyökätä.

Yksisarvisen hahmo on mahdollisesti peräisin Intiasta. Sitä ei esiinny varhaisimmassa kreikkalaisessa mytologiassa, mutta sen tunsivat muun muassa kreikkalainen historioitsija Ktesias ja roomalainen historioitsija Plinius vanhempi. Ktesias (400-luvulla eaa.) kertoo teoksessaan Indica Intiassa asuvista valkoisista villiaaseista, joilla oli terävä sarvi keskellä otsaa. Plinius kertoo Monokeroksesta, jonka vartalo oli kuin hevosen, jalat kuin elefantin ja häntä kuin karjun. Monokeroksella oli yksi musta sarvi otsassaan.

Yksisarvisaihe esiintyi usein keskiaikaisissa gobeliineissa, maalauksissa ja vaakunoissa. Keskiaikaiset bestiaarit kertoivat monien muiden outojen eläinten ohella tarinoita myös yksisarvista.

Hollywoodin myötä ihmisten käsitys yksisarvisesta on muuttunut. Filmiteollisuus on helpottanut omaa maskeeraustyötään ja lanseerannut yksisarvisen, joka on vain sarvellinen hevonen ja kaikki muut yksityiskohdat on unohdettu.

Yksisarvinen

Yksisarvisia kaunokirjallisuudessa

Kirjallisuutta

Katso myös