Yleisanestesia

Yleisanestesia on tila, jossa potilas ei tunne kipua, reagoi siihen tai muista sitä jälkikäteen. Yleisanestesiaa käytetään isompien leikkausten yhteydessä. Yleisanestesiaa ei yleensä käytetä pienissä leikkauksissa. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ja ne ovat suhteellisen voimakkaita lääkkeitä, jotka saattavat aiheuttaa jopa hengityslaman. Siksi yleisanestesia on työläs ja hankala pitää turvallisena. Potilasta pitää vahtia heräämisen varalta; toisin kuin paikallispuudutuksessa, potilas ei voi tietoisesti ilmoittaa kivusta.

Yleisanestesia saadaan aikaan käyttämällä useaa lääkettä, nykyaikaisessa anestesiassa anestesia on kolmiosainen (kivun lievitys, sedaatio (eli nukuttaminen) ja lihasrelaksaatio): kipua lääkitään opiaattijohdannaisilla (joilla on myös unettava vaikutus), varsinainen nukahtaminen saadaan aikaa varsinaisilla anestesia-aineilla. Anestesia-aineita annostellaan tavallisesti ensin suonensisäisesti, jolloin aikaansaadaan anestesiainduktioa. Usein tämän jälkeen annostellaan hengitettävää anestesiakaasu anestesian ylläpitämiseksi. Anestesia-aineilla on myös kipua vähentävä vaikutus. Kolmanneksi joissakin leikkauksissa annostellaan lihasrelaksanttia lihasjänteyden alentamiseksi. Yleisanestesialla tavoitellaan seuraavaa:

• Rauhoittuminen (anestesia-aineet, esilääkkeet)
• Muistikuvien syntymisen ehkäisy (anestesia-aineet, esilääkkeet)
• Tajuttomuus (anestesia-aineet)
• Lihasjännityksen katoaminen (lihasrelaksantit, anestesia-aineet)
• Kivun poisto (kipulääkkeet)

Potilas ei ole unessa, koska unessa pystyy reagoimaan kipuun, mutta potilas ei ole varsinaisesti koomassakaan. Itse asiassa anestesiatilasta tiedetään suhteellisen vähän. On yleistä, että vaikka tietoisia muistikuvia ei jää, potilas saattaa nähdä unta kivusta.

Yleisanestesian aikana nukutetun potilaan elintoimintoja seurataan tarkoin leikkauksen ja yleiskunnon vaatimalla laajuudella. Tarvittaessa monitoroidaan myös lihasrelaksaation astetta ja unen syvyyttä.

Yleisanestesian jälkeen käytetään varsinaisia keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä, kuten opiaatteja (yleensä morfiini tai oksikodoni), sekä tavallisia tulehduskipulääkkeitä.

Aiheesta lisää

Harry Scheinin: Anestesian mysteeri (Tieteessä tapahtuu 02/07)